Leuat sioilta

Sattuu ja tapahtuu. Aamulla herään verkkaisesti ja matkaanlasken armottoman haukotuksen. Leukaperissä tuntuu outo naksaus. Iltapäivällä juostessani tunnin lenkkiä -- juoksua edeltänyt jääkiekkostudio kaljoineen ja kessuineen nosti muuten keskisykettä toistakymmentä pistettä -- leukaa alkaa jomottamaan yhä enemmän. Illalla en enää kykene pureskelemaan ruokaa tai saamaan hampaita ylipäätään yhteen.

Leukakei'u ei käynyt toiveistani huolimatta korjaamassa vikaa sunnuntai-aamuksi. Google tiesi kertoa että minulla on suusyöpä ja kuolen pian etäpesäkkeisiin. Samalla suositeltiin, että mikäli poltan, juon ja asun yksin, minulle pitäisi järjestää mitä pikimmiten elämäntapakonsultaatiota.

Yleislääkäri ei onnistunut repimään leukojani sijoiltaan, joten hän järjesti minulle käteen lähetteen erikoislääkärille. Lapussa luki pyhä konsultaatio. Erikoislääkärin epäonnistuttua niinikään repimään leukojani sijoiltaan, hän suoritti konsultaation keskussairaalaan. Minua kehoitettiin syömään tuleva viikko lääkkeitä ja maksalaatikkoa. Maksalaatikon sivuvaikutuksista en tiedä, mutta lääkkeiden sivuvaikutukseksi mainitaan mm. Stevens-Johnson oireyhtymä. En uskalla enää googlettaa mitä se tarkoittaa, mutta todennäköisesti se liittyy tavalla tai toisella lisääntymiselinten kivuliaaseen surkastumiseen.

En saa suutani auki ja pystyn jauhamaan ruokaa ainoastaan etuhampailla. Äitienpäivän kunniaksi maksalaatikkoa ei saa mistään.

Onneksi noiden pillerien kanssa saa juoda kohtuullisesti kaljaa.