Kaksineuvoiset aidanseipäät

Nuori mies palasi takaisin itään entisestä pääkaupungista. Kaupungin todellisen koon pienuus suhteessa ns. koettuun kokoon jaksaa jok'ikinen kerta hätkähdyttää; kun kaltaiseni suuntavaistorajoitteinen rämpii illasta toiseen paikallisen expatin perässä, ei kaupunkia koskaan ehdi oikein hahmottamaan. Nyt opin esimerkiksi sen, että rautatieasema ja linja-autoasema sijaitsevat käytännössä samalla kadulla muutaman minuutin kävelymatkan päässä toisistaan. Aamulla sitä vilkaisee taksikuittia 800 metrin matkasta ja miettii asioita.

Turun uusi pääkirjasto, jonne pakenin sadetta pitämään maanantaina, vaikutti hienolta; toki käytetyt materiaalit ja aikaansaatu intiimi tilan tuntu olivat ihan pop, mutta itseäni etätyöntekijänä viehätti huomattavasti enemmän suuri ikkunapinta-ala suoraan rakennuksen viereiselle kadulle (Linnakatu?) ja suuri määrä tuoleja ja pöytiä sekä ihmisiä lukemassa ja tekemässä töitä.

Aloin kaipaamaan edellistä asuntoani Suomessa; työhuoneen suuri ikkuna ja sen erkkeri avautui suoraan Puutarhakadulle ja sivulta näkyivät myös niin Keskustori kuin Kuninkaankatukin. Silti löysin itseni kirjoittamasta päivittäin Metson pääkirjaston kahvilasta, Artturista lounaan jälkeen kahvin äärestä ja illalla valituista kahviloista. Vancouverissa tein kaiken merkittävän työni kahviloissa, yleensä joko kampuksella, Sasamatin kahviloissa, tai sitten Broadwayn ja Mainin kahviloissa jos olin viettänyt yöni Veróniquen hoivissa. Ihmisvirta ja vierellä olevat tuntemattomat ihmiset tekivät pseudotieteen tekemisestä jotenkin helpompaa: tuntuu, että tulin osaksi joukkoa kantamalla pienen korteni kollektiiviseen kekoon. Tai ehkä tunsin itseni todella tärkeäksi flow'n tullessa päälle. Ja kun ajatukset keskeytyvät tai kun tarvitsen lepoa, nostan katseeni ja näen ihmisvirran, ja ehkä virran seassa jonkun tavanomaista mielenkiintoisemman ihmisen.

Muita havaintoja: Turussa on ihmisiä, jotka käyttävät silmiään räpäyttämättä valkoisia kenkiä, pikeepaitoja ja blondattuja hyppyritukkia. Suomenruotsalainen aksentti kuulostaa korvaan edelleen siltä, kuin joku yrittäisi spedeillä peruskoulusta napatulla ruotsilla. Turun murre... ei sen enempää. Turun kauppahallin sushipaikka tuntui paremmalta kuin paikallinen Maruseki.

* * *

Nyt pitäisi päättää vallan nopeasti käyttääkö paluulentonsa YVR:lle ja tuseeratako pari viikkoa Vancouverissa, jäädäkö Suomeen tai yrittääkö epätoivoisen myöhässä järjestää Euroopan Tourneeta. Ehkä pitäisi olla menemättä, antaa kaupungin jäädä säilötyksi kauniiseen nostalgiaan. Ehkä kannattaisi käydä läpi kaikkia niitä tekemättömiä merkintöjä ja rykäistä ulos kaikki se materiaali jota varten tämä blogi alun perin perustettiin.

Toisaalta... Vancouverissa on yli 140 sushiravintolaa.