Eukalyptus

Erään tamperelaisen teatterivaikuttajan poika oli erittäin mieltynyt yrtteihin. Huhut kertovat, että kerran asemaravintolassa maalaili asianomainen, ilmeisen yrteissään, kokemuksiaan pääkaupunkiseudun uimahallista, eukalyptus-saunasta ja viiden metrin ponnahduslaudasta. Viimeisen kerran itse näin herrasmiehen soittamassa kitaraa TTT:n näyttämön päällä roikkuvassa häkissä, jonne hän oli myöhempien kertomusten perusteella saapunut suoraan putkasta.

Mestari kutsui tämän blogin sisällöntuottajaa nimellä Herra Törkeys.

Eilen tämä hienous muotoiltiin uudestaan muotoon Tohtori Törkeys. Koska en ole ollut virkanimikkeeltäni erikoistutkija sitten vuoden 2005, tämä kuvaus sopii kuin alkoholisoituneen poliisikonstaapelin rooli Bruce Willisille.

* * *

Eilinen kaljaasia vainonnut krapulani oli ilmeisen pientä verrattuna siihen, millaista näkyä Kari Peitsamon neljättä peräkkäistä ilmaiskeikkaa lauantaina katsomaan saapuneet sadat ihmiset saivat todistaa. Silminnäkijälausuntojen mukaan keikka keskeytyi ensimmäisen kerran jo kolmannen kappaleen aikana artistin hakiessa vissyä. Varjojen mailla vaeltanut sankari laittoi kitaransa pariin otteeseen seinälle (emmä pysty); sankarinsa lopulta takaisin taputtanut yleisö (en luovuta) joutui huolehtimaan laulusta kun miehellä oli vaikeuksia kyetä ylipäätään soittamaan. Sääli; katselin artistin sivuilta ja näytti siltä, että perjantai-ilta olisi hoidettu loppuun päivän 2. keikalla lappeen Rannassa. Toivottavasti oli hauskaa. Näin nimittäin artistin ensimmäistä kertaa eläessäni -- saavutus tamperelaiselle -- vasta viime perjantaina ja olin yllättynyt keikan tasosta. Viihdyttävää ja hyvin tehtyä settiä, jossa en ihan vielä saanut kiinni huumorin ja respektin fixty-sixty-suhteen tarkasta jakautumisesta.

(Edit: artisti itse jo totesi tapahtuneen vieraskirjassaan -- ja sanoitti jo aiheesta uuden kappaleen. Ehkä se tulee mestarin 51. albumille. Tai asianomaisen sanoin: ...täytyy sanoa, että olin fyysisesti aivan äärirajoilla - rock´n´roll termein ilmaistuna: I Almost Went To See Elvis")

Tuomari Nurmio hoitui Laternassa lauantaina, samalla kun kolmesta muusta keikalle lähtijästä ensimmäinen ei päässyt edes sisään lipun puuttuessa, toinen ja eniten keikkaa hehkuttanut liukeni Keskustorille alle puolen tunnin session jälkeen märehtimään ateriaa ennen kotisijoilleen raahautumista, ja kolmas valui takaisin Huoneelle tilittämään Tohtori Sykeröstä.

Haluan uskoa, että herrasmies saisi ns. pokan mukaansa ja soittaisi tälle postcoitaalisesti Casiolla Sykerön tunnusbiisin. Kenties jopa lohikäärmekuvioisessa silkkikimonossa.

Näin muuten on sanottava, että lähes selvin päin liikuvan ihmisen silmin kaupungin väenpaljous velloi huomattavan kovissa läskeissä.

* * *

Kostin kahden päivän ajan turvonneelle lihalleni ja vein sen jolkottelemaan Tampereen maratonin kilpareitille varttimaratonin verran. Olin uhonnut itselleni hoitavani puolimaratonin tänä vuonna mutta voipi olla että virallinen kisa jää vetämättä. Nyt, krapuloissa, nilkka kipeänä ja vähäisellä syönnillä tuo toimi siedettävänä iltapäiväherätyksenä. Iso käsi itselleni siitä, että keskisyke pysyi leppoisasti 140 tienoilla ja maksimi jäi alle 155:n, huolimatta että eksyin ja juoksentelin hetken pitkin Härmälää.

Aktiivisen elämäntyylin ja viina-kessu-rokkenröll-elämäntavan yhteensovittaminen alkaa tällä ikää olemaan melkosen hankalaa.