Toinen lomapäivä

Huono olo tulee ylitseni lyövinä aaltoina. Vielä hetki sitten käytin isäukolta lahjaksi saamaani Metusalemin ikäistä espressokeitintä ja mussutin Ikean tarjoittimelle asettelemiani croissantia, poppyseed-bagelia vuohenjuustolla ja prosciuttolla, Lindtin appelsiinisuklaata ja vesimeloninviipaletta. Jotenkin tuntui tärkeältä, kun panostin itseeni tuon vesimelonin viipaleen muodossa.

Nyt istun Hatanpään puistossa, Pyhäjärven rannassa. Tuulen ja veden ääni peittää Tammerfesteiltä kaikuvan musiikin alleen. Ulkoilun piti Ismon mukaan rauhoittaa, mutta vesi liikkuu tänään liian rauhattomasti. Itse asiassa en pysty edes katsomaan järveä, siksi paha olo sisuskaluista huokuu. Jos pystyisin oksentamaan, olisin luultavimmin heittänyt pitkää sylkeä jo pelkästä pyörän tärinästä istuinsijoilleni polkiessani. Pyynikin harjun takana vaaniva Näsinneula näyttää uhkaavalta, jotenkin painostavan... henkilökohtaiselta. Viikinsaaresta palaavan Silver Linen jättämät aallot lyövät rantaan, laivan kadotessa Ratinan suvantoon sillan alle.

Avasin loman läskityksen hengessä. Säännöllinen vuorokausirytmi ei haittaa lomailua päästessäni nukkumaan kello 7.30 aamulla, vaativan yövieraan tehdessä lähtöään. Nikotiininpiikityslakko kesti kokonaiset 13 päivää, jonka jälkeen Kari Peitsamo (let's born to rock!), junamuseo eli Semafori, Stockmann Herkuksi uudelleen nimetty Pub Kyttis, alkoholi, ruoskat seuralaiset, rokki ja vuorokausirytmin kadottanut pää veivät voiton hengestä. Huoneella tapasin Mikko-sedän ja Kilpikimmon, ja aprikoimme kuinka järjestää matalan seremonian saunaillan ja houkutella Sökö paikalle.

Minulle on ostettu lippu Nurmion keikalle Laternaan vaan en tiedä uskaltaudunko enää ihmisten ilmoille. Lipputrokarini on läskittänyt koko päivän, oma resiinani on osat levällään kokoonpanoa odottamassa. Taidan ottaa riskin ja alkaa korjaamaan oloa keskioluella. Kellosepän tarkkaa työtä, sano.