Yhden kerran

Viime perjantaina alkaneen vuosiloman ensimmäiset kolme arkipäivää -- sekä koko viikonloppu -- on käytetty. Kasvavassa määrin miestä syövällä tavalla. Työntekoon.

Harmittaa yhä enemmän, että korea akateeminen lasinpalaseni osoittautui sivistymättömien ja raakalaismaisten sisä-Afrikan nee^H^H^Hohjelmatoimikunnan jäsenten mieleiseksi hyödykkeeksi. Kun työsopimus on sanottu irti -- tai enhän minä mitään työsopimusta koskaan edes allekirjoittanut, laatikossa on pitkältä päälle tusinan verran nimityskirjoja -- eikä lomia korvata rahalla, jokainen täällä istuttu päivä on vain yksi hukkaan heitetty tieteelle uhrattu lomapäivä lisää. Vuorokausirytmi on siirtynyt osastolle neljältä yöllä nukkumaan, puolen päivän aikoihin ylös. Erinäisistä syistä alkanut heinäkuun nikotiininpiikitys- ja savunimppauslakkoni on johtanut armottomaan aivojenlahjontakierteeseen.

Liikunta on lakannut, sosiaaliset suhteet kuopattu, Euroopan tourneen valmistelut jäissä, kauppaan ei ole ehtinyt, sähköposteihin ja blogikommentteihin ei ole tullut vastatttua ja muutenkin ahdistaa. Eilen ajelin jo taksilla töistä kotiin.

Aivot vaativat lisää lahjontaa, mutta kahvihuoneesta oli kahvi loppu joten hain varastohuoneesta lisää puruja. Ihmettelin hieman laatikosta käteeni tarttunutta hämähäkinseitin oloista substanssia, kunnes havaitsin että kahvin parasta ennen -päivä oli mennyt umpeen Ahtisaaren istuessa presidenttinä.