Kulttuuriperjantai

En ole käynyt Vancouverin jälkeen oopperassa, teatterissa tai ylipäätään oikeissa kulttuuririennoissa, paitsi katsomassa modernia tanssia. Yleensä vain peesailen (myös) kulttuurin saralla itseäni kultivoituneempia ihmisiä, mutta moderni tanssi on jotain jonka harrastajia en itseni lisäksi tiedä seurapiirissäni olevan. En tiedä mistä lievä innostus moiseen taidemuotoon syntyi; ehkä se on vain halu nähdä silmiensä edessä illuusion painottomuudesta, ihailla ihmisvartalon kykyä liikkua ja uhmata raihnaisuutta ja kankeutta. Ja se, etten koe tarvetta tulkita tanssiesityksiä. Toki jokaisella kappaleella on joku hyvin syvällisen ja taiteellisen oloinen nimi ja käsiohjelmassa kuvaillaan laveasti kuinka teos viiltää ihmisen ja luonnon välistä ongelmakehiötä. Paskat. Otan teokset vain kehon liikkeenä ja nautin siitä ilman tarvetta yliälyllistää kaikkea.

Lupasin itselleni, että seuraavan kerran kun matkustan jonnekin Tampereen ulkopuolelle -- New York joulukuussa, anyone? -- jossa minulla on aikaa harrastaa gyldyyriä, käyn katsomassa tanssia. Nyt olen nähnyt niin monta Mobita/Danscon esitystä, että melkein morjenstan kun näen tanssijat siviilissä kävelemässä Virtapankin ohitse tai Akateemisessa kirjakaupassa. Omalla tavallaan alan jo tunnistamaan sen saman perusliikemallien ja eleiden joukon teoksessa kuin teoksessa. Johtuuko tämä sitten koreografeista vai tanssijoista, en osaa sanoa. Miten vain, mutta perjantaina näkemäni Täysi / Piirretty huone -kaksikko jaksoi edelleen viihdyttää. Edellisen äänimaisema rakentui pitkälti aikoinaan myös ulkonäkökaimakseni tituleeratun herrasmiehen tuotantoon; jälkimmäisen oli puolestaan epätavanomaisen hyväntuulinen esitys ja yllätti positiivisesti. Olisin aluksi voinut vaikka vannoa että kertojan(!) ääni oli imitoitu suoraan Käytöskukasta.

Paikalla oli kolmattakymmenettä katsojaa, ilmeisesti esitystä seuraamaan tulleista lukion ilmaisutaidon linjalaisista. Olin toinen kahdesta paikalla olevasta miehestä. Jos en olisi viime aikoina varsin säännöllisesti monitoroinut mieskuntoani, voisin luulla olevani eheyttämistavepisteeseen asti naisistumassa mielenkiinnon aiheideni suhteen.

MD:n tuotannosta suosikkini on silti edelleen Alkuloppu/Rockaby-kaksikko. Nih.