Paha Aikon

Joskus täytyy ottaa askel taaksepäin päästäkseen kaksi askelta eteenpäin. Kaksi viikkoa suuren ylikansallisen – siis pahan, kuten eräs tiedostava taho minua aikoinaan valisti – telekommunikaatio-alan yrityksen tutkimuskeskuksen leivissä, joista kolme päivää Ruotsissa ja pari pääkaupunkiseudulla.

Työnkuvani alkaa vasta hahmottumaan. Rakennan pellepelotonvälppiä, protoilen ja leikin teknologioilla, jotka voivat tulevaisuudessa siirtyä kuluttajapuolen käyttöön muutamien vuosien aikahorisontissa. Tutkimustyöhön, uusiin teknologioihin ja laitteisiin liittyy määritelmällisesti epävarmuustekijöitä, mutta toisaalta työ on melko vapaa kaupalliseen tuotekehitykseen liittyvistä deadlineista, bisnesajureista ja muista rajoitteista. Projektien budjetti tulee joko kokonaan tai ainakin pääsääntöisesti tutkimusrahoituksesta.

Paha Aikon on julistanut strategiakseen tulla internet-yritykseksi. Laitteiden lisäksi tämä tarkoittaa kuluttajapalveluiden kehittämistä ja tarjoamista netissä siten, että niitä voidaan käyttää saumattomasti erilaisilla (tietenkin Aikonin itsensä valmistamilla) mobiililaitteilla. Minun pieni korteni tässä keossa on uusien, vaihtoehtoisten verkkopalveluparadigmojen ja –teknologioiden tutkiminen sekä niitä käyttävien sovellusten kehittäminen mobiililaitteisiin ja palvelimille. Saadut tulokset, siis käyttökokemukset, kehitystyökalut, tehdyt sovellukset ja niiden kautta syntynyt kokemus syötetään liiketoimintayksiköiden tuotekehityspuolelle siten, että nämä pääsevät tarvittaessa omaksumaan uusia teknologioita pienemmällä riskillä. Siis se mitä me nysväämme labrassamme voivat siirtyä osaksi kuluttajatuotteita muutamien vuosien päässä tulevaisuudessa. Se, minkä kanssa tämä ryhmä nyt pulaa, on sellaista perusteknologiaa joka ei itsessään näy käyttäjälle, vaan jonka päälle varsinaiset käyttäjäsovellukset rakennetaan.

Tilanne ei siis ole hullumpi. Työpaikka on rakennettu ahterini ympärille; pääsen vaihteeksi tutustumaan suuren ylikansallisen (eli pahan) yrityksen toimintaan; pääsen kasvattamaan työmarkkinakompetenssiani, ja toimimaan konkreettisesti itselleni uuden sovellusalueen kanssa; työtoverit ja suklaamonnit ovat mukavia; lisäksi käyttööni on tarjottu resursseja eri malliin kuin yliopistomaailmassa. Toistaiseksi en tunne sovellusaluettani riittävän hyvin, että tietäisin mitä on jo maailmalla tehty ja mikä on uutta ja kartoittamatonta maaperää, mutta elämme jännittäviä aikoja.

Parasta tässä on se, että huomaan itse asiassa odottavani alkavaa työviikkoa. Tunne on kieltämättä hieno; tätä voisi kai kutsua työmotivaatioksi. Ehkä tämän vuoksi ihmiset vaivautuvat aamulla töihin. Toki into tästä laantuu, mutta ajattelin nauttia tunteesta niin kauan kun sitä kestää.

[Edit: vatsakipujen täyttämän yön jälkeen mulkattu uuteen uskoon.]