Kaksi toimitusjohtajaa

Vietin aamupäivän yliopiston vuotuisilla mobiiliohjelmointipäivillä, jotka oli nimetty uudelleen mobiili- ja webohjelmointipäiviksi tapahtuman teemaa ja visiota mukaillen. Valuin paikalle pääasiassa nähdäkseni kaksi tuttua nimeä hamasta menneisyydestäni. Se herkempi heistä oli uusista sarasvuomaisista maneereistaan huolimatta pysynyt ulkoisesti ennallaan. Katselin käsiensä tärinää ja muistin. Toisesta puolestaan näki hyvinvoivan keskiluokan piirteet sormeen ilmestynyttä sormusta myöten.

Toisen CEO:n perustama firma tarjoaa leivän noin 25 hengelle, toisen yli 50 hengelle perheineen. Heille sen suo. Menestys ei tule yhdessä yössä eikä yhdessä vuodessa. Toinen kieltäytyi koskaan palauttamasta graduaan, toinen teki väitöskirjan työnsä ohella.

Kun ihminen täyttää 30 vuotta, alkaa ruumis armottomasti hapantua. Tässä vaiheessa viimeistään alkavat elämänkaaret erkanemaan. Tunnen liian monta vääjäämättömän rupsahtamisensa alkuvaiheessa olevaa kolkytjarisat-ihmistä, jotka uskottelevat itselleen että samassa kulmakapakassa istuminen osoittaa aitoutta, keeping it real. Toiset ovat uraputkessa, toiset työttöminä alkoholisteina. Päästyäni kotiin 35-vuotias materiaali-insinööri, joka maksoi vippinsä takaisin vain muutama päivä takaperin, palasi lainaamaan uudelleen rahaa kaljaan.