Faaraon kirous

Hotellimme on mitä todennäköisimmin rakennettu jonkun ärtyisän sulttaanin tai peräti pikkufaaraon hautarauhaa häiritsemään. Jouduin ensimmäisenä päivänä antibioottikuurille ja kolmannen sukelluspäivän jälkeen puolet varpaistani on rakoilla, samoin molemmat kantapäät ja toinen jalansyrjä. Itämainen loitsu on loihtinut matkatoverini eebenpuisesta veräjästä vasinaisen saluunan oven jota yksi laatallinen Imodiumia ei ole kyennyt tulppaamaan. Tämä ja kuume jättivät diving buddyn lopulta laivalle 3. sukelluksen ajaksi, mistä todisteena oheinen kuva.

Naapurihuoneessa asuva sympaattinen vanhempi herrasmies Raimo suositteli viiden Egyptin-matkan aikana kokemuksella käyintiä paikallisessa apteekissa. Kuvausta elävöitti kielimuurit ylittävä pantomiimiesitys sekä saksalaisella pikkutarkkuudella suoritettu analyysi tautilajien välisistä eroista kopron koostumuksen suhteen. Raimo kävi myöhemmin esittelemässä juuri saamiaan peräsuoleen asennettavia ampulleja jotka "täyttävät potan viidessä minuutissa".

Sukellusohjaajilta kuulimme, että yllämainituista Imodiumeista ei ole kuin haittaa paikallisten vatsapöpöjen torjunnassa, samoin kuin kaikenlaisista maitohapposiedätyskuureista. Raimo oli oikeassa: paikallisista apteekeista saa Viagran, Cialiksen ja anabolisten steroidien lisäksi vihreitä pillereitä joiden tulisi parantaa turistin vatsa nopeasti. Nyt kello on puoli kymmenen ja diving buddy makaa sängyssä kaikkensa antaneena. Tämän seurauksena ainoa ravintola johon saan matkatoveristani seuraa on Hurghadan Hard Rock Café, jossa olen einehtinyt jo väsyneet kolme kertaa. Kaksi kertaa liian usein. Käsiä tulee desinfioitua niin että nahka lähtee.

Huoneeseen on ilmestynyt jostain äärimmäisen aggressiivisia hyttysiä vaikka kaikki räppänät ovat kiinni. Profeetta Nahkamedin kirous vaanii vaativana yllä.

Huomenna järjestyksessä kuudes ja seitsemäs sukellus (insallah) ja sunnuntaina päivän keikka Luxoriin (insallah).