Menestyjä-lehti

Ihminen on sopeutuvainen eläin. Se haluaa mitä se näkee ympärillään ja omaksuu käyttäytymismallit siitä mitä muut tekevät. On rasittavaa ja aikaaviepää päättää päätellä itse mitä pitää ajatella. Niinpä päätin ulkoistaa ajattelutoimintani, olenhan sentään kiireinen mies.

Ensin tarvittiin tavoite. Minä päätin alkaa menestyjäksi.

Ajattelin, että on parasta ostaa välittömästi aikakausilehti jossa kerrottaisiin mitä tehdä. Mutta voi kurjuus! Akateemisessa oli satoja lehtiä. Mikä niistä olisi oikea? Mikään ei olisi tuhoisampaa menestyjän uralleni kuin aloittaa lehdestä joka on tosi last season.

Ulkomailla ollaan niin paljon menestyvämpiä kuin täällä impivaarassa ja junttilassa. Hmm... tuossakin tosin olisi hieno vain arvokelloille omistettu julkaisu. The Economist olisi tietenkin hyvä, joskin vähän konservatiivinen lehti. New Yorker olisi viileämpi. Ehkä joku käsittämättömällä kansigrafiikalla varustettu kalliin näköinen arkkitehtuurilehti? Tai jokin vain pienelle piirille tarkoitettu musiikkilehti.

Äh. Päätin menestyä ensin Suomessa, koska se tuntuu jotenkin helpommalta, joten päätin tyytyä kotimaiseen lehteen. Lehden pitää olla kovakantinen ja kiiltävä, ja siinä pitää olla kalliiden merkkien mainoksia.

Image nyt ainakin on so fifteen minutes ago, yhtä trendikäs kuin Eero Heinäluoma. Veli? Ei, jo päätoimittajan kokovartalokuva riittää kertomaan että tässä lehdessä vain... veljeillään liikaa. Selvästi wannabeille. Mondo olisi aika hyvä, mutta kannessa mainostetaan Thaimaata eikä lehdestä löydy viini- tai sikariarvosteluja. Kauppalehti Optio vaikuttaa tylsältä, Presso olisi ollut paljon parempi vaihtoehto. Sekin on tosin leimallisen helsinkiläinen, jotenkin periferinen eikä edes rehellisesti nousukasmainen. Glorian Viini voisi olla mutta ei kuitenkaan.

Perkele.

Onneksi Google auttaa. Suomesta löytyy kuin löytyykin Menestyjä-lehti. Seuraavan linkin takaa löytyy kuva menestyjistä. Varmuuden vuoksi varsinainen menestyjä on kuvattu uudelleen pienessä alakulman insertissä.

Tyydyin lopulta ostamaan tuoreimman Soundin tarjouksesta ja suihkimaan kosmettikkaosastolla Bossin testereitä kämmenselkiini.

Stockmann-herkussa ei ollut edes punasipuleita. Perkele. Löytyy kyllä perulaisia kumkvatteja ja israelaisia litsejä ja enteellisesti nimettyjä kaffir-limejä. Ja kaikki Clausthalerit oli nyysitty, taas. Menestys vain antaa odottaa itseään.