Ping-timeout

Miesvahvuus miinus kaksi. Workpackage leadership. Aamut ennen kuutta, Pendolinossa kello 07. Takaisin kello 20. Työt jatkuu kello 23 jälkeenkin. Palavereja Helsingissä joka toinen päivä. Deliveraabeleita kolme. Siivoamattomia sähköposteja laatikossa 1700. "Erittäin tärkeiksi" luokiteltuja vajaa sata, kalenterissa hälytyksiä vajaa viisikymmentä. Lähimuisti pätkii ja kontekstinvaihdot ontuvat. Vedän palavereja, myyn nuivien koodareiden perseitä, debuggaan lasipolvisia servereitä, varailen vitun poronsarviajeluita ja viinilistoja vallooneille, kommentoin patentteja, suunnittelen rajapintoja, huolehdin varsinaisen projektipäällikön tekemättömistä tehtävistä. Läpimennyttä tutkimuspaperia pitäisi puukottaa, matkoja luumuaa Pohjois-Amerikkaan ja Keski-Eurooppaan ja Lappiin. Pidän tunnin palaverin ja muistan vasta illalla mitä sen perusteella piti tehdä. Liikunta on loppu, tirmoolia ja kessua kuluu. Aina kun selkänsä kääntää, joku on mennyt vähän konffaamaan ja filettämään ja saatana järjestelmät kaatuu kuin dominopalikat. Ei tämän näin pitänyt mennä.