Kilauta kaverille

Tultuani taksilla töistä kotiin yhden aikoihin yöllä, aamuseitsemältä tapahtuva herääminen remonttimiesten piikatessa parveketta alas tuntuu lievästi väkivaltaiselta.

Paettuani meteliä ulos, kalenterini hälyttää turhanpäiväisestä HR-osaston järjestämästä puhelinkonferenssista. Laitteestani ei löydy Riistäjän voice conference -numeroita, joten valitsen soitettujen numeroiden listalta ensimmäisen tuntemattoman lyhytvalintanumeron. Muutaman piippauksen jälkeen se alkaa epäilyttävästi näyttämään Firman henkilönumerolta. Lyön linjan kiinni ja valitsen listalta seuraavan vaihtoehdon.

Puhelun odottaessa taustalla luovin pitkin käytettävyyden pikkujättiläisen menuja ja etsin tarvittavia konferenssi- ja pin-koodeja. Löydettyjen koodien näpyttely ei tietenkään kai'utu puhelimeen vaan käynnistää erilaisia uusia menuja ja näppäriä sovelluksia. Kuten musiikkisoittimen, jonka käynnistyminen jumiuttaa puhelimen lopullisesti. Suhtaudun maailman vastustukseen luonteenomaisella stoalaisella tyyneydelläni, siis huutamalla mikrofoniin ylevästi vittu mä vihaan nokialaisia vittu.

Löydettyäni lopulta takaisin tilaan, missä näppäillä vaaditut numerot, huomaan konferenssipuhelun katkenneen. Sen sijaan olen onnistunut vastaamaan uuteen puheluun. Soittaja katkaisee yhteyden, mutta puhelutietoja selatessa tämä paljastuu kolleegaksi, jolle olin minuuttia aiemmin vahingossa itse kilauttanut.

Maanittelin samaista kolleegaa pitkään ja hartaasti saadakseni tämän vastuulla olevan tuotteen nykyisen projektini päätutkimuskohteeksi. Itse asiassa tuote on projektini ainoa tutkimuskohde.

Unen puute voi tyhmistää entisestään tyhmätkin aivot ja tehdä vihaiseksi. Vähän sellaiseksi kuin kääpiöt. Paitsi että minulla ei ole hakkua eikä arretta.