Urbaanipakanajuhla

Kun hyvällä halulla mutusteltu kaurakeksi eli digestiivi osoittautuu tarkemmassa tarkastelussa maustepurkin kantena toimivaksi korkiksi, tietää että siihen taksiin olisi sittenkin kannattanut yrittää muutamaa tuntia aiemmin, ennen yllättäen puhjennutta voimakasta kiinnostusta geometrisiin kuvioihin. Tai kykyyn nähdä kiinteiden esineiden läpi. Taustalla kuului epäuskoista päivittelyä siitä, että itsensä New York Jonesiksi esitellyt herrasmies oli imemisen sijaan puhaltanut minishishaan. Yösijaksi muodostui kolmesta puutarhatuolin alusesta koottu palapeli lattialla, kun toinen tohtori oli jo ehtinyt vetäytymään vaatehuoneen suojiin. Noin muuten urbaanijuhannus meni suurin piirtein kunniallisesti vaikka rakeita satoi taivaalta. Paljon mukavia ihmisiä, saunomista, liioittelua ja huonoja juttuja fingerporilaisessa hengessä, joista muistiin jäivät vain ne jotka olin kuullut tai todistanut jo aiemmin.

Noin yleisemmin asianlaita tuntuu olevan sellainen, että yrtin kanssa puljaaminen ei ole oikein koskaan sopinut näille aivoille. Suurimman osan ajasta olo muuttuu vain epämääräisellä tavalla huonoksi sekä haluttomaksi -- en ymmärrä miksi niin moni ajattelee sihauttamisen toimivan jonkinlaisena lemmenrohtona kun mielestäni aine vain tekee veltoksi ja passiiviseksi. Ne harvat kerrat kun pajautus on matkaansaattanut hövelin käytöksen, lopputulos ei ole muutenkaan ollut erityisen kehuttava. Lemmenrohdon vaikutusta ei erityisesti paranna jos ensin epämääräisen häsläämisen kliimaksina hellittelee toista ensimmäisillä mieleen tulleilla sanoilla silmäsi ovat niin... pienet ja punaiset ja tämän jälkeen ihastuu taustalla televisiossa olevaan Anne Borgströmiin ja on vakuuttunut tämän lähettävän salaisia viestejä juuri minulle. Loppujen lopuksi seurauksena on aina helvetin huono kuosi.

Verónique tosin lopetti jopa tupakoinnin polttelemalla ensin pari viikkoa yrttiä, sitten muutaman viikon näyttämötupakkaa, ennen kuin lopulta onnistui luopumaan tavasta kokonaan. Länsirannikolla tuo tuntui aina olevan enemmän sallittua kuin suomalainen läskittäminen.

* * *

Sunnuntaina istuin viideltä iltapäivällä soitellen läpi tamperelaisia ruokaravintoloita, joista vihdoin järjestyksessä noin 15. tärppäsi. Ensimmäisen viikon Vancouverissa majapaikan tarjonnut ja sittemmin Edinburghiin muuttanut Ann saapui Suomeen juhannusvierailulle joten pääsin nauttimaan aamiaisen seurassa jota en ollut nähnyt sitten vuoden 2005. Alasistuminen kello seitsemän ilta-aamiaiselle oli perin virkistävä kokemus. Annin naapurista kantautui aikoinaan sellainen yrtin tuoksu, että tämän veljen vaimo alkoi valittamaan alvariinsa vaivaavaa makeanhimoaan.

Vajaan viikon kuluttua tie käy Zürichiin, ensin konferenssiin ja sitten viikon mittaiselle puhaltelureissulle. UBC:n pelastava postdoccini Julia lupasi leikittää erityistutkijaa Sveitsissä ja hammastieteilijä Paola puolestaan Torinossa. Oldtimer-- majailee Münchenissä, joten ennen tätä seuraavaa Bilbaon työkeikkaa luvassa lienee hetki kulttuurimatkailua. Taidan aktivoida kamerani. Seattlesta ja Vancouverista ei tullut vieläkään postattua kuvia, eikä sitä seuranneesta viikon Saariselän matkasta tainnut tulla edes mihinkään kirjoitettua. Vakoiltuani kerroskolleegaani Flickrissä tajusin, että virtuaalisen jäljen jättäminen voi olla ihan hauskaa.