Synti lähtee kirkossa

Epäkristillisen kotikasvatuksen saaneeksi pakanaksi tiedostan turhankin voimakkaasti luterilaisen työmoraalin ihanteet. Mutta vain teoriassa. Tiedän että pitäisi olla nöyrä, hiljainen, siweä, ahkera ja säästäwäinen, mutta ainakin tuntuu siltä että paluu akateemiseen maailmaan on kerta kerralta murentanut hienot ihanteeni. Tämän esille tuominen on tosin vähän kuin Vapaudu vankilasta -korttin käyttäminen: kuin kirjoittaisi blogiinsa mielipiteidensä olevan tyhmiä ja rumia, ja sitten kuitenkin kiiruhtaisi tuomaan ne esille heti seuraavassa mahdollisessa asiayhteydessä. Katolilaisena voisi olla helpompaa: minkä aamulla taakseen jättää sen illalla kuoripoikiin menevälle isälle ripittää.

Pyydän siis anteeksi etten ole nöyrä, siiwo ja ahkera kaikissa toimissani. Poden suhteettoman kovia omatunnontuskia siitä, etten tunnu saavan aikaiseksi juuri mitään. Siis töissä. Tuntuu siltä, että kaikki muut kanssa-asukit ravaavat luennolta toiselle ja lukevat päivät ja yöt tutkimuspapereitaan ja tenttikirjojaan. Yritän herätä aikaisin aamulla että ehtisin käyttämään EarlyBird-harjoitteluvuorolleni ennen yhdeksää aamulla. Mutta päivisin en jaksa mennä luennoille enkä edes laitokselle, iltapäivisin vain nukuttaa ja sitten onkin päivällisen aika. Kaikki illat ovat taas Collegen puolesta täynnä ohjelmaa ja yksin nysväämisen jälkeen pitäisi yrittää olla sosiaalinen. Ja ainoa aika jolloin itselläni tunnetusti ajatustoiminta alkaa sujumaan, ellen käydä doping-aineena skotlantilaista Isle-alueen single malt -viskiä. Mutta että ehtisi olemaan sosiaalinen ja urheilullinen, täytyy jostain tinkiä. Siis työnteosta.

Piti siis tänäänkin tehdä töitä, mutta iltapäiväuneni venähtivät kolmetuntisiksi. Sitten yritin mennä bussilla lähimpään Safeway-ruokakauppaan, mutta en tajunnut jäädä oikealla pysäkillä pois ja käyttämäni bussilinja hiihtää sellaiset kuusi korttelia kerrallaan eteenpäin. Trolley-bussi sen sijaan körötteli niin hitaasti ja rauhallisesti, että toisessa suunnassa missasin oikean pysäkin vain yhden korttelin verran. Matkalippua en vieläkään osaa syöttää oikein päin, mutta sen sijaan tajuan jo että ovet eivät aukea automaattisesti vaan bussista riippuen matkustajan täytyy joko työntää kahvoja tai astua oikealle kohdalle rappusia että automagiikka aktivoituu. Säätämisen jälkeen missasin Mendelssohnin ja ehdin kuuntelemaan ainoastaan Listzin kaksi piano...kappaletta? Kovasti se frakkipukuinen kaveri pimputti mutta en minä siitäkään mitään ymmärtänyt. Näytti samanlaiselta konstailulta minun silmiini kuin ylipitkät sankarikitarasoolot. Josta tulikin mieleeni, että tässä kuussa on Meshuggahin keikka Kroatian Kulttuurikeskusessa. WTF?