Opi kaikki aakkoset

Yksi Collegen asukkailleen asettamista velvollisuuksista on pitää esitys omasta tutkimusalueestaan muille asukkaille St. John's Junior Fellow Speaker -luentosarjassa. Tämäniltainen esitys käsitteli kasvihuonekaasuja ja ilmastonmuutosta. Ajatus hiilidioksidia sitovan biomassan määrän lisäämisestä meressä raudan avulla oli uusi ainakin minulle. Ilmeisesti maapallolla on laajoja merialueita joiden tarjoamat olosuhteet saadaan otollisiksi plantonille lisäämällä mereen pieniä määriä sopivaa metallia. Toivorikas ajatus olisi kaiketi levittää sopiville koealueille rautaa, kiihdyttää näin hiilidioksidia sitovan biomassan tuotantoa ja toivoa, että kuollut biomassa vajoaa pohjasedimenttiin ja myös jää sinne. Kuuleman mukaan ainakin yksi raudanlevityskoe on suoritettu ja yhteyttävän biomassan määrä kasvoi niin dramaattisesti että NASAn satelliitit pystyivät jäljittämään koealuksen reitin. Minulle jäi vähän epäselväksi kuinka metallin lisääminen mereen vaikuttaisi esimerkiksi meriveden pH-arvoon tai niiden eliötasapainoon. Mutta en toisaalta ymmärrä oikeista tieteistä muutenkaan mitään ja olen sitäpaitsi laiska ja tyhmä. Brechtin Oppimisen Ylistystä mukailevan laulun sanoin:

Opi perusasiat! Opi kaikki aakkoset, se ei riitä, mutta opi ne! Älä anna sen harmittaa, vaan ala jo! Sinun täytyy tietää kaikki, sinun täytyy astua johtoon!

Aakkosten oppimisen jälkeen päätä kiristää, se yksi otsan levyinen kulmakarva on sen verran rytyssä ja harmittaa sen verran paljon, että on syytä pyyhkiä kuolaa ja sinappia suupielestä pelipaitaan ja vähän möyhöttää. Kiekkokausi alkoi näemmä täälläkin ja televisiohuoneissa näkyy olevan ihmisiä tapittamassa Canucksien ja Coyotesien peliä. Jääkiekko tuntuu olevan aborginaaleille tärkeä asia, toisin kuin kotimaiselle viiteryhmälleni jolle kiekko on pelkkä leikin asia. Ja ei, vastakkaisista huhuista huolimatta en ole edelleenkään liittynyt paikalliseen höntsyjoukkueeseen. Oma kiekonpeluun välttelyni ei kuitenkaan perustu siihen, että olisin yksinkertaisesti niin nopea luistelija että se olisi vaaraksi minulle ja muille. Muistaakseni osasin sirklata ainoastaan kuljettaessa eteenpäin ja vastapäivään. Tämä oli silloin kun viimeksi vedin luistimet jalkaan vuonna 1989.

Tilastollisesti merkityksettömän otokseni perusteella tuntuisi siltä, että siinä missä Suomessa suhtautuminen kumikappaleen perässä ryntäilyyn jakaisi mielipiteet jyrkästi kahtia, täällä akselin myös toiseen ääripäähän kuuluvat paikalliset suhtautuisivat kyseiseen kansallispeliinsä silti vähintäänkin hyväntahtoisen väliinpitämättömästi.

Hiustenleikkuupuolella ei ole taaskaan tapahtunut yhtään mitään. Paitsi että kaipaisin oikeasti hiusten leikkuuta. Varasin lennot ja hotellin Torontoon, opettelin tekemään kahvia laitoksen espressokeittimellä tulkittuani 12-kohtaisen toimintaohjeen hieroglyfejä riittävän kauan ("Step 0: Get a PhD"). Ilmastotieteilijä tuli kahville ja ajattelin tekemisen puutteessa esitellä kuvia. Ensimmäinen kuvasarja oli erään läksiäissaunan loppuvaiheilta joten yritin paniikinomaisesti vierittää kuvat viekoittelevan punoittavista pakaroista pois ruudulta, vain tehdäkseni tilaa kuvalle alastomasta David Hasselhoffista. Ilmeisestikin Ritari Ässä ja Baywatch eivät olleet yhtä suosittuja Unkarissa: "Miksi sinulla on kuva tuonnäköisestä miehestä valokuva-albumissasi? Hänhän on ruma ja hänellä on naismaiset reidet!".