Paikat kuntoon

Vaikka projektini 90-kiloiseksi teräsjumalaksi tulemiseksi onkin edennyt hieman nihkeästi viime aikoina, sain kolmeviikkoisen lensun ja roskaruuan veltostaman ruhoni raahattua Birdcoopiin perjantaina pienimuotoista harjoittelua varten. Vaikka yritin ottaa harjoittelun erittäin kevyesti, sain silti paikkani jumiin. Ehkä syynä oli se, että taljat sijaitsivat juoksumattojen ja steppereiden edessä. Pitihän sitä edes yrittää.

Lauantainen järjestyksessä toinen lumilautauilusessio ei sekään sujunut ihan yhtä mallikkaasti kuin edellisellä kerralla. Vaikka annoin itselleni kertoa lumitilanteen olleen erinomainen torstaina, perjantaiset sateet olivat kovettaneet pupujussimäen perin takapuoliepäystävälliseen kuosiin. Nopeiden käännösten harjoittelu tarkoitti jatkuvaa häntäluun ja polvien pommitusta ja paikat ovat vieläkin mustelmilla. Olin liian pihi ostamaan $80 hintaista kypärää ja onnistuin päivän päätteeksi vielä hukkaamaan tasan kaksi kertaa käyttämäni Dakinen hanskani (Dä-kain, kuten minua löytötavaratoimistoon soittaessani valistettiin). Viimeisten laskujen aikana kaatuminen sattui jo niin paljon että aloin ihan oikeasti pelkäämään nurin menemistä. Kipu opettaa. Kintut ovat vieläkin jäykät nysväämisestä. Kun asiasta oli puhetta niin todettakoot että Cypressin huiput ovat 1432 ja 1193 metrissä ja perustaso 910 metrin korkeudessa.

Tänään aloitin edistyneen astangajoogakurssini joka on jatkoa edellisvuoden kurssille. Viimeiset viikot ovat näemmä onnistuneet kaiken muun lisäksi jäykistämään jäsenet. Harjoitus tuntui perin raskaalta mutta samalla kovin tarpeelliselta. Ylenmääräiseen nukkumiseen, kahvinryystämiseen, nikotiinin imppaamiseen ja kaljoitteluun tottunut mielen temppeli vikisi vastaan mutta vielä minä sille näytän.

Kampuksella kävellessäni huomaan, että kevätlukukausi on tosissaan alkanut. Ihmisiä kävelee parhaimmillaan tiheämmässä kuin Tampereen Hämeenkadulla perjantai-iltana. Ihmettelin aikani sekä ihmispaljoutta että yliopistoalueen suurta kokoa, kun vaikkapa Helsingin yliopistolla on kirjoilla lähes yhtä paljon opiskelijoita. Vaan siinähän se vastaus tulikin: kirjoilla. Tuntuu siltä, että kun opiskelusta ensinnäkin joutuu maksamaan -- vaikka vain sen $6000/lukuvuosi -- ja toiseksi, kun keskiarvoja tarkkaillaan kaiken aikaa ja vaikkapa erikoistumissuunan valinta tapahtuu parhaat-ensin -pohjalta, kirjoilla olevat ihmiset ihan oikeasti opiskelevat. Niitä 14 vuoden "laaja-alaisesti itseään sivistäviä" yhteiskuntatieteilijä-opiskelijapolitiikkoja tai opiskelijakorttia alennuksien vuoksi panttaavia kolmikymppisiä haamuopiskelijoita ei täällä näy aivan samaan malliin. Sitäpaitsi kyllä täälläkin politikoidaan, tiedostetaan ja protestoidaan, mutta se tehdään pääsääntöisesti opiskelun ohella.

Toinen havainto niitä ihmisiä katsellessani on, että jostain syystä paikallinen opiskelija-aines ei miellytä erityisen paljon silmääni. En usko, että se johtuu ainoastaan siitä että ihmiset pukeutuvat ja näyttävät varsin persoonattomilta; jostain kumman syystä en ylipäätään koe opiskelijamateriaalia erityisen viehättävänä. Ehkä se on jokin televisiosta tuttu pohjoisamerikkalainen parikymppinen opiskelijatyyli isoine lenkkareineen, farkkuineen ja goretex-takkeineen. Niistä muutamista enemmän silmää miellyttävistä vastaantulijoista huolestuttavan moni tuntuu olevan miespuolinen. Lisäksi typerä tapani viehättyä niistä tiedostavan näköisistä naisista ei toimi täällä kun niitä ei erityisen paljoa kampukselta löydy. Tietenkin täältä löytyy paljon aasialaisia ihmisiä -- jostain syystä niin japanilaiset miehet kuin naisetkin onnistuvat usein näyttämään melko viileiltä -- ja tyttärien keuhkojen ympärysmitta on Suomeen verrattuna ainakin yhden koon verran isompi. No, punttisalilla ja joogassa käyvät ihmiset näyttävät kyllä ihan esteettisiltä noin keskimäärin.

Urheilun ja tiirailun lomassa yritin katsella paikallisesta lippupalvelusta piljettejä Canucksien peleihin, vaan joko niitä ei löytynyt lainkaan tai sitten ne olivat melkoisen suolaisissa hinnoissa. Miltä kuulostaisi vaikkapa Canucks-Kings -peli parahultaiseen $USD 385(!) hintaan (plus verot ja toimituskulut)? Halpaa kuin saippua!

Muita havaintoja: oravat ovat käyneet niin röyhkeiksi, että ne tunkeutuivat Paolan huoneeseen avoimen ikkunan kautta, avasivat karkkipussin, nakersivat osan karkeista suihinsa ja piilottivat loput tyynyn alle, ja pilven hallussapito ei ollutkaan Vancouverissa varsinaisesti laillista, mutta ainoastaan de facto sallittua kun kyseessä on tiettyä määrää pienemmät henkilökohtaiseen käyttöön menevät annokset (vrt. peräkärryssä kuljetettavat maailmanluokan paalit).