Rinnepelle

Yritykseni näyttää viileältä ja edgyltä laudan päällä saa yhä absurdimpia muotoja. Vancouverissa on ollut kirkasta, aurinkoista ja sateetonta jo käsittämättömät viisi päivää peräkkäin, tosin kirkas sää laskee ilman lämpötilaa usealla asteella. Valitettavasti sään kauneus on myös kääntäen verrannollinen lähivuorien lumiolosuhteisiin ja viisi päivää paistetta tekee rinteistä sopivampia kelkkalajien kuin hiihtolajien harrastamiselle.

Ensimmäinen lasku alkoi täydellisellä pää-edellä-jäähän trikillä. Ahteriini sattui niin pirusti että luulin peräsuoleni luiskahtaneen paikoiltaan. Olen myös kotiutunut niin hyvin että kiroan vaistomaisesti englanniksi, mikä ei maassa jossa hissijonon kyltit kehottavat pidättäytymään karkean kielen käytöstä ole erityisen hyvä asia. Alla ollut rinne oli kuin peilijäätä enkä onnistunut nousemaan ylös koska vuokralaudan kantti ei yksinkertaisesti purenut lainkaan. Toisella laskulla tunaroin kaatumalla suoraan vasemman käteni päälle ja sain olkapääni siihen kuntoon, että päätin suosiolla vetäytyä rinneravintolaan juomaan kaljaa.

Rinneravintolassa tutustuin toistaiseksi ainoaan tietämääni kanadalaiseen perinneruokaan, poutineen. Poutine on quebecilainen suuresti iljettävä roskaruokalaji, joka koostuu ranskanperunoista joiden päälle on kaadettu sulia cheddar-kimpaleita ja ruskeaa kastiketta. Ruokalaji on niin raskas, suolainen ja rasvainen, että sen luulisi kelpaavan kursailevimmallekin skotlantilaiselle rekkakuskille. Annos saa valtimot huutamaan kuin napaketut.

Seuralaisteni manailun tuloksena siirryin vielä kerran lasten rinteeseen. Ylhäällä hississä hissipoika tervehti perinteisellä "miten menee"-fraasilla johon vastasin totuudenmukaisesti "päin persettä" -- ja kaaduin suoraan perseelleni jäähän. Ahteriin sattui niin paljon että jos pystyisin oksentamaan, olisin varmastikin heittänyt pitkän syljen suoraan laskualueelle. En pystynyt edes istumaan joten raahasin ruhoni rinteen alkuun ja päätin viettää aikaani tuijottamalla tähtiä. Kyllähän kaikki kaatuvat mutta kukaan ei tunnu kaatuvan yhtä fantastisen kyvyttömällä tavalla kuin minä.

Perjantaina vasen käteni oli toimintakyvytön siten, etten saanut kunnolla paitaa päälleni puhumattakaan että olisin saanut vedettyä paidan vetoketjua kiinni. Lisäksi oikean käden ranne, niska, polvet ja vasen pakara ovat muusina. Ajatus minkäänkaltaisista liikunnallisista aktiviteeteista muuttui mahdottomaksi. Raahasin itseni paikalliseen sairaalaan lähinnä mielenkiinnostani tutustua kanadalaiseen sairaanhoitojärjestelmään. Pysyvällä matkavakuutuksella varustettuna olisin saanut palvelua normaalissa päiväjärjestyksessä Visalla. Sairaanhoitajan konsultaatio: $300. Röntgen-kuva: $70. Plus verot. Halpaa kuin saippua. Vihje: älkää tulko Pohjois-Amerikkaan ilman vakuutuksia. En edes halua tietää mitä tämä olisi maksanut eteläisessä naapurivaltiossa.

Maailma haluaa kertoa minulle että en vain osaa.