Köyhät ja viheliäiset

Menin typeryyksissäni lupaamaan, että pidän esitelmän Collegen "Where in the World Have You Been"-sarjassa Suomesta. Tuhosin jo eilisen työpäivän täysin etsimällä materiaalia. Sen sijaan että olisin tyytynyt jäämään Virtual Finlandin ja Wikipedian sivuille, ajauduin lukemaan erinäisiä vapaan maailman(tm) blogeja ja niiden kommenttiosastoja. Pieni mutta sisukas sosialiteokratiamme näyttäytyy komentotalouden karikatyyrinä libertaareille ajattelijoille, joiden mielestä on väärin ja ihan tyhmää kun heille maksetaan pienempää palkkaa kuin he ansaitsisivat ja sitä verotetaan liikaa ja kaikenlaiset pummit ja pitkätukkaiset sivarit tulevat ja tekevät mitä pummit ja pitkätukkaiset sivarit nyt yleensä tekevät: pummaavat ja sivaroivat.

Totuudellisuutta ei voi väistää, modernin Tacituksen sanoin fennit ovat ihmeen villejä, viheliäisen köyhiä. Ei heillä ole katumaastureita, eikä kahta autoa perhekuntaa kohden, vaan eurooppalais-japanilainen pieni hyrysysy; ei 1000 neliöjalan asuntoja vaan ahtaita kerrostalohuoneistoja. Ravintona ovat kouluissa ja työmailla tarjottavat lounaat, eivät Starbucksin leivonnaiset; vaatteina tuulipuvut, makuusijana runkopatjat. Ainoa varallisuus on matalakorkoisilla pankkitilillä, jota he sijoitustaitojen puutteessa terästävät lottoamalla. Palkkatyö elättää yhtäläisesti sekä miehiä, että naisia. Lapsillakaan ei ole muuta suojaa villieläimiltä ja rajuilmoilta kuin jonkinlainen kunnallinen päiväkotilaitos. Mutta tämä on heistä onnellisempaa elämää kuin työmatkalla autossaaan huokaileminen, sekä milloin toiveikas, milloin pelokas huolenpito omasta ja vieraasta omaisuudesta.

Kaiken huipuksi katajainen kansa ei ymmärrä kuinka huonosti heidän asiansa ovat -- ja jos heitä arvostelee tästä ymmärryksen puutteesta, ne kimpaantuvat.