Menetetty vapaa-aika
Nykyinen työlupani on kääntymässä ehtoopuolelleen mutta koska täällä on niin mukavaa, aloin lisääntyvässä määrin perustelemaan akateemista olemassaoloani eli ns. huoraamaan. Suomessa joutuisin sitäpaitsi kohtaamaan erinäisiä selvittämättömiä, elämän tarkoitukseen liittyviä asioita. Koska en ole kolmikymppinen bloggaava lukioälykkö, kaikenlaiset ruumiiseen ja ihmissuhteisiin liittyvät, yleensä katastrofaalisesti reisille menneet asiat vaatisivat turhanpäiväistä reflektointia. Täällä on niin mukavaa kun voi perustella itsellensä pätkä-elämänsä tekemiset ja tekemättä jättämiset niiden tilapäisyydellä ja projektiluontoisuudella. Tämä menee kuitenkin ns. ruikuttamiseksi, mikä on rumaa kuten itseäni fiksummat sanoisivat. Kaikki on hyvin kunhan edesmenneen Karjalan-mummoni sanoin pysyn poissa pahhuuden teiltä.
Vietin kuluneen kalenteriviikon sisätiloissa kolanarkoosissa koodaamalla ensimmäistä kertaa vuosikausiin ja tulin siihen tulokseen että Java ei ole asiantuntijoiden vaan virtsalta lemuavien eskimoiden kieli(*). Lähetin aikaansaannokseni ohjaajalleni sähköpostitse ja sain palautteeksi parhaaseen amerikkalaiseen tyyliin ytimeekkäästi "Yippee!". Hänen tapauksessaan en osaa arvioida paljonko tuossa oli mukana sarkasmia (lue: hienovaraista positiivishenkistä kettuilua).
Ohjaajani on näemmä ensimmäinen ohjelmistotekniikan alalla toimiva tutkija yhdeksään vuoteen joka saa National Sciences and Engineering Research Council of Canadan myöntämän NSERC Steacie Fellowship palkinnon. Tänään jaetun palkinnon perustelun mukaan hän on "outstanding Canadian university scientist" ja itsekin sain aikaiseksi melko hyvän kupillisen capuccinoa, mikä ei ole hullumpi suoritus sekään.
(*) Edit: Tässä kohdin huomautetaan, että lainaus "virtsalta lemuava eskimo" on otettu Mies Reenkolan teoksesta "Suvunjatkaminen aikamme kuvastimessa" (1948, WSOY, Porvoo). Korostetaan myös että kuka tahansa yksittäinen henkilö voi lemuta virtsalta ja toisaalta eskimon lemuaminen virtsalta ei yksittäistapauksena mahdollista yleistettävien johtopäätöksien tekemistä eskimoista tai Java-ohjelmoijista. Lopuksi esitetään, ettei eskimoita tai Java-ohjelmoijia ole olemassa, ja kaikki Javalla ohjelmoivat eskimot ovat yhtä kyvykkäitä.
Vietin kuluneen kalenteriviikon sisätiloissa kolanarkoosissa koodaamalla ensimmäistä kertaa vuosikausiin ja tulin siihen tulokseen että Java ei ole asiantuntijoiden vaan virtsalta lemuavien eskimoiden kieli(*). Lähetin aikaansaannokseni ohjaajalleni sähköpostitse ja sain palautteeksi parhaaseen amerikkalaiseen tyyliin ytimeekkäästi "Yippee!". Hänen tapauksessaan en osaa arvioida paljonko tuossa oli mukana sarkasmia (lue: hienovaraista positiivishenkistä kettuilua).
Ohjaajani on näemmä ensimmäinen ohjelmistotekniikan alalla toimiva tutkija yhdeksään vuoteen joka saa National Sciences and Engineering Research Council of Canadan myöntämän NSERC Steacie Fellowship palkinnon. Tänään jaetun palkinnon perustelun mukaan hän on "outstanding Canadian university scientist" ja itsekin sain aikaiseksi melko hyvän kupillisen capuccinoa, mikä ei ole hullumpi suoritus sekään.
(*) Edit: Tässä kohdin huomautetaan, että lainaus "virtsalta lemuava eskimo" on otettu Mies Reenkolan teoksesta "Suvunjatkaminen aikamme kuvastimessa" (1948, WSOY, Porvoo). Korostetaan myös että kuka tahansa yksittäinen henkilö voi lemuta virtsalta ja toisaalta eskimon lemuaminen virtsalta ei yksittäistapauksena mahdollista yleistettävien johtopäätöksien tekemistä eskimoista tai Java-ohjelmoijista. Lopuksi esitetään, ettei eskimoita tai Java-ohjelmoijia ole olemassa, ja kaikki Javalla ohjelmoivat eskimot ovat yhtä kyvykkäitä.
posted by erityistutkija at 10:42 ip.
3 Comments:
Hmmm... jotenkin tuo huoraaminen kuulostaa aika erikoiselta sanavalinnalta tuossa kontekstissa - etenkin kun juuri äskeisessä kollegan kanssa käymässäni keskustelussa käytimme sanaa sen perinteisimmässä merkityksessä. Toisaalta, uusi määritelmäsi kuulostaa juuri osuvalta kuvaamaan sitä, mitä itsekin paraikaa teen:)
Leikkitutkija
Jos joudutte rahoittamaan tutkimustanne myymällä itseänne kadulla ns. perinteisessä mielessä, niin pankaa edes osa ansaitsemistanne rahoista omiin taskuihinne; ainakin palaute on välitöntä ja työstä on iloa edes jollekin. Tosin pimeä työ vie veroeuroja parin pierun verran kauemmaksi valtionvarainministeri Heinäluoman kirstusta.
Ei pysty laittaan omaan taskuun - byrokratian koneisto on vienyt viimeisetkin vapauden rippeet ja kaikki raha tulee pankin kautta. Ja en ole niin varma, että onko tästä iloa kenellekään. Palautetta nyt on turha odottaa missään tapauksessa...
Leikkitutkija
Lähetä kommentti
<< Home