Tupakoin aina työskennellessäni

Tämä mies polttaa Marlboro-tupakkaa, mutta millainen mies hän oikein on?

Olen mies joka pitää autojen kanssa työskentelystä. Puran ja kokoan mielelläni koneita ja syvennyn työhöni niin, että unohdan ajan kulun. Joskus unohdan jopa syödä, mutta en koskaan tupakoida. Tupakoin aina työskennellessäni.

Entä miksi poltan Marlboro-savukkeita? Faktojen takia. Haluan että savukkeeni maistuvat joltain. Marlboro-tupakka maistuu tupakalta. Toiseksi, pidän asioista jotka ovat yksinkertaisia ja toimivia; Marlboro-aski on yksinkertainen ja toimiva.

Näin totesi miehekäs Marlboro-mies 50-luvun yhdysvaltalaisessa televisiomainoksessa, jonka olen valitettavasti ehtinyt kadottamaan enkä enää löytänyt linkkiä uudelleen.

Tupakointi ei ole erityisen suosittu harrastus kanadanmaalla, hieman kuten amerikkalainen rappiojazz ei koskaan saavuttanut neuvostokansalaisten suosiota kuten Suomi-Neuvostoliitto -seura meitä aikoinaan valisti. Sisätiloissa polttaminen on luonnollisesti kaikkialla kielletty ja tupakointipisteitä on melko harvoin tarjolla myöskään rakennusten ulkopuolella. Yliopistolla näkee varsin harvoin kenenkään polttavan, ja tällöinkin kessuttajat ovat joko aasialaisia tai eurooppalaisia. Olen nähnyt merkittäviä määriä tupakoitsijoita lähinnä taannoisen amerikkalaisen jalkapallo-ottelun erätauolla ja enemmän rok-henkisten baarien ulkopuolella. Erityisen huomionarvoista on se, etten ole vielä onnistunut bongaamaan kaikkialle syljeskeleviä teini-ikäisiä pikkukoviksia mistään. Syljeskelyyn ja roskaamiseen tuntuvat tilastollisesti merkityksettömän otokseni perusteella syyllistyvän lähinnä nuoret kiinalaiset miehet ja varttuneemmat arabimiehet. Tämä voi johtua toki siitä, että hengailen pääsääntöisesti kampusalueella.

Olen täysin vakuuttunut siitä, että Kanadassa myytävät savukkeet denaturoidaan -- jos tämä on tupakan kohdalla ylipäätään mahdollista -- jollain lisäkemikaalilla. En ole ainoa joka on tullut tähän tulokseen, nimittäin samaan tulokseen ovat päätyneet kaikki enemmän tai vähemmän muut tuntemani nikotiininpiikittäjät. Sama savukemerkki Euroopasta tuotuna ja paikan päältä ostettuna maistuvat aivan erilaiselta. Kävin viime vuonna läpi toistakymmentä eri merkkiä ja kaikki maistuivat lähes yhtä karsealta: eivät ehkä aivan legendaarisilta Ducados-savukkeilta, mutta häiritsevän paljon kuitenkin.

Lisätään tupakointimahdollisuuksien puuttumiseen, surkean makuisiin kessuihin ja sosiaaliseen paheksuntaan kymmenen dollarin hinta rasialta ja voilá: saadaan aikaiseksi ympäristö jossa röyhyttäminen ei erityisesti kukoista. Kessua vetävät alaluokan edustajien lisäksi lähinnä taideaineiden lukijat ja muuten vaan niinkuin tosi vaihtoehtoiset tyypit. Siis sellaiset, joiden kanssa en haluaisi työskennellä mutta joiden kanssa viettäisin mieluummin vapaa-aikaani.

Kyllästyttyäni toimimaan Collegen virallisena kessun hovihankkijana -- siis ainoana joka lähikaveripiiristäni ostaa ne kessut -- päätin tilapäisesti keskeyttää röhyämisen. Parin ensimmäisen suurenmoisesti ahdistavan päivän jälkeen tilapäisprojektini osoittautui yllättävän helpoksi. Toisin kuin Suomessa, jossa öyhöttävä seurapiirini ei suostuisi astumaan jalallaan savuttomaan tilaan, täällä kessuttomuus on perin helppo toteuttaa. Ainoa ongelma on mieletön ruokahalu: ruhoni signaloi kiljuvaa nälkää aamusta iltaan ja päivästä yöhön. Kun illallisella tarjoillaan jälkiruoka joka ilta ja työpaikalla tyrkytetään sponsoroituja donitseja harva se päivä, sorruin tavoistani poiketen järjettömään mähkäämiseen. Tulos: kolmessa viikossa muutuin iljettäväksi duci-buci:ksi (*). Ylenmääräisesti turvonnut valkoinen valaanvatsani valuu tiukkojen rok-farkkujeni vyötärön ylitse ja suurin osa paremmista paidoistani muuttui käyttökelvottomiksi. Kohtuullinen suoritus, sano.

Vaikka kuinka hyvä terveys on parempi kuin huono terveys, tulin silti siihen tulokseen, että tupakoimattomuus baarissa on kuin Apocalyptica soittamassa covereita: parhaimmillaan pirun hienoa, mutta kaiken aikaa odottaa milloin päästään varsinaiseen asiaan.

(*) Duci tarkoittaa unkariksi tuhtia; Maci on karhu unkariksi ja Maci-Lacin -- Yogi-karhun -- lihava kaveri on nimeltään Buci-Maci. Aina sitä oppii uusia asioita.