Lasse

Kevään kunniaksi UBC:n ylioppilaskunta järjesti yhden Kanadan isoimmista opiskelijatapahtumista: Storm the Wall. Hollywoodista tuttu yhden käden nostotekniikka näyttää sittenkin toimivan ihan oikeassa elämässäkin. En tiedä johtuuko se kulttuurista vai opintojen maksullisuudesta, mutta kinkereille osallistuvat 7000 opiskelijaa eivät tamperelaiseen tyyliin juo kaljaa ja kyykkää vaan suorittavat neljän hengen joukkueissa triathlonin -- vaikkakin super-kevennetyn sellaisen: 200m uinti, 500m:n ylämäkijuoksun, 3000m:n maastopyöräilyn ja 1000m:n juoksun -- ja päättävät suorituksensa kapuamalla arviolta noin vajaan viisimetrisen muurin ylitse. Tapahtuma jatkui lähes koko kuluneen viikon.

Moiset fascistiset massatapahtumat eivät kuulu kaltaiseni Camel-miehen repertuaariin. Oikeasti kyse on tietenkin siitä, että kärsin alati vanhenemisen oireista. Tällä kertaa voi voi niin kolottaa toista nilkkaa, jopa niin paljon että paikallaanolon jälkeen jalka ei kanna painoa. Tämä voi olla todella myöhäinen rangaistus viimeisimmästä, blogissa raportoimattomasta lumilautailusessiosta, jossa ajoin ensimmäistä kertaa alas sinisiä rinteitä. Ikävä kyllä ottomaani ajoi liian lähellä takanani ja laski suoraan selkääni, jolloin lauta ja nilkka jäivät nipun alimmaiseksi. Tuolloin ei tosin sattunut kovinkaan paljoa, joten ehkä kipeytyminen on tullut juoksumatolla tai jossain. Hartioita särkee eilisen väännön jälkeen niin, että keskittymistä haittaa, mutta sain sentään ensimmäistä kertaa miesmuistiin taljalla selkään jotain tuntumaa. Lihashuoltoa harrastavat ainoastaan miehimykset, sellaiset jotka käyttävät kurkkunaamiota ja käyvät solariumissa. Ahdistaa, mutta minkäs teet: täytyyhän sitä modernin miehen olla savuton, urheilullinen ja itsestään huolta pitävä.

Kaksi viikkoa tämän merkinnän jälkeen voin ylpeänä julistaa, että tämä sivusto on ainoa koko internetissä ja näin koko universumissa kunnes toisin todistetaan, joka löytyy täsmällisellä haulla "pidän keskioluen mausta" ja "keskioluen maku miellyttää minua".