Motiivihierarkian pohjalta
Aloitetaan positiivisesti: löysin flickr:in edellisvuoden loppupuoliskolla pällistellessäni Kolibrin Vancouver-kuvia, ja eilisen ensimmäisen koeajon perusteella se toimii vallan mainiosti. Olen tietenkin perhekameralla varustautunut välimallin kuvaaja joka ei osaa edes photoshopata otoksiaan, mutta voin silti tuupata joitain matkan varrella muistikortille tallentuneita räpsäisyjä streamiin. En itse asiassa muista milloin viimeksi olen törmännyt yhtä hyvän tuntuiseen ilmaispalveluun, joka ei ole Googlen tarjoama.
Googlesta puheen ollen, työtoverini pääsi juuri kyseiseen puljuun tekemään väitöskirjaansa. Onnekas kakkiainen. En kylläkään ymmärrä, miten väitöskirjan voi tehdä toteuttamalla Firefox-selaimeen javaskriptit Pythonilla korvaava mekanismi (käärmefanina toki kannatan ideaa lämpimästi), mutta ehkä ymmärsin jotain väärin. Asiaa selittänee se, että teknillistieteellisellä puolella keskimääräinen suomalainen diplomityö ei vastaa akateemisilta meriiteiltään paikallista gradua, mutta toisaalta suomalainen väitöstyö olisi keskimäärin vaativampi kuin paikallinen väitöstyön versio. Tarkennan asiaa hieman ettei jäisi kuvaa oman hännän nostamisesta.
Monelle opiskelijalle riittää kandintyö (BSc) ja gradstudentiksi ryhtyminen gradua (MSc) varten on jo selvä askel ylemmille portaille: jopa kolmasosa (suhde otettu vuoden 1999 tilastoista ) heistä jatkaa aina väitöstyöhön asti. Virallisten tilastojen mukaan 35.000 kandia kohden on vain 7.000 maisteriopiskelijaa. Maisterintutkinto tehdään pääsääntöisesti tutkijaputkessa ja niinpä maisteriopiskelija tuottaa tyypillisesti ainakin yhden, usein useammankin tieteellisen julkaisun. Toisaalta väitöstyöhön asti kulkeva tutkimus jatkaa melko tarkkaan jo maisterintyön määräämässä putkessa. Tämä jako näkyy myös opetuksessa: käytännössä kaikki maisteritason kurssit ovat tutkimusluonteisia seminaarikursseja, ja toisaalta kandit eivät opiskele seminaarikursseja. Lukemalla erään toisen työtoverini kirjoittamia epävirallisia ohjeita tietotekniikan osaston maisteriopiskelijoille saa kuvan joka vastaa hämmästyttävän paljon Piled Higher and Deeper -sarjakuvassa kuvattua maailmaa.
Edellä olevia tilastoja etsiessäni törmäsin yllättävään ja mielenkiintoiseen faktaan: [UBC] Ranks ahead of the Massachusetts Institute of Technology and Stanford University in US patents filed and startups formed per US$100 million of research funding.
Muuten hiustenleikkuusta ei ole erityisen positiivista raportoitavaa. Nilkka on ollut jo kaksi viikkoa arka ilman mitään selvää ja järjellistä syytä. Aamuinen urheilusessio meni kehnosti ja huomasin keränneeni 10 paunaa ihraa vuoden vaihteen jälkeen. Pukuhuoneessa astuin silmälasieni päälle ja ne ovat vinossa. En saanut vieläkään otettua esille työsopimukseni kohtaloa raakalaismaisen professorini kanssa. Juuri kun olin pääsemässä takaisin flow-tilaani, työtoverini pelmahti paikalle ja molotti arabiaa ensin puhelimeensa, sitten Skypeen ja lopulta huoneeseen tupsahtaneelle vieraalleen tunnin verran putkeen. Kun jatkuva huutaminen loppui, jostain ilmeistyi kuution kokoinen Doritos-säkki; rapinan ja maiskutuksen sekaisen äänimaiseman puolesta oli kuin olisin istunut yhdeksän teini-ikäisen saartamana toimintaelokuvan ensi-illassa. Mun henkinen kasvu ja oman identiteetin lujittaminen hankaloitui ihan tavattomasti. Painuin Collegeen tekemään töitä ja lupasin itselleni ottaa asiat stoalaisen tyynesti. Mutta sitten iPodini ääni alkoi pätkimään ja sen sisältä alkoi kuulumaan saattohoidosta kertovaa kolinaa. Tipahdin kerta kaikkiaan pois elämysprosessieni keskiöstä.
Miten mä nyt tuotan elämyksiä ja vapaudun normeista?
Googlesta puheen ollen, työtoverini pääsi juuri kyseiseen puljuun tekemään väitöskirjaansa. Onnekas kakkiainen. En kylläkään ymmärrä, miten väitöskirjan voi tehdä toteuttamalla Firefox-selaimeen javaskriptit Pythonilla korvaava mekanismi (käärmefanina toki kannatan ideaa lämpimästi), mutta ehkä ymmärsin jotain väärin. Asiaa selittänee se, että teknillistieteellisellä puolella keskimääräinen suomalainen diplomityö ei vastaa akateemisilta meriiteiltään paikallista gradua, mutta toisaalta suomalainen väitöstyö olisi keskimäärin vaativampi kuin paikallinen väitöstyön versio. Tarkennan asiaa hieman ettei jäisi kuvaa oman hännän nostamisesta.
Monelle opiskelijalle riittää kandintyö (BSc) ja gradstudentiksi ryhtyminen gradua (MSc) varten on jo selvä askel ylemmille portaille: jopa kolmasosa (suhde otettu vuoden 1999 tilastoista ) heistä jatkaa aina väitöstyöhön asti. Virallisten tilastojen mukaan 35.000 kandia kohden on vain 7.000 maisteriopiskelijaa. Maisterintutkinto tehdään pääsääntöisesti tutkijaputkessa ja niinpä maisteriopiskelija tuottaa tyypillisesti ainakin yhden, usein useammankin tieteellisen julkaisun. Toisaalta väitöstyöhön asti kulkeva tutkimus jatkaa melko tarkkaan jo maisterintyön määräämässä putkessa. Tämä jako näkyy myös opetuksessa: käytännössä kaikki maisteritason kurssit ovat tutkimusluonteisia seminaarikursseja, ja toisaalta kandit eivät opiskele seminaarikursseja. Lukemalla erään toisen työtoverini kirjoittamia epävirallisia ohjeita tietotekniikan osaston maisteriopiskelijoille saa kuvan joka vastaa hämmästyttävän paljon Piled Higher and Deeper -sarjakuvassa kuvattua maailmaa.
Edellä olevia tilastoja etsiessäni törmäsin yllättävään ja mielenkiintoiseen faktaan: [UBC] Ranks ahead of the Massachusetts Institute of Technology and Stanford University in US patents filed and startups formed per US$100 million of research funding.
Muuten hiustenleikkuusta ei ole erityisen positiivista raportoitavaa. Nilkka on ollut jo kaksi viikkoa arka ilman mitään selvää ja järjellistä syytä. Aamuinen urheilusessio meni kehnosti ja huomasin keränneeni 10 paunaa ihraa vuoden vaihteen jälkeen. Pukuhuoneessa astuin silmälasieni päälle ja ne ovat vinossa. En saanut vieläkään otettua esille työsopimukseni kohtaloa raakalaismaisen professorini kanssa. Juuri kun olin pääsemässä takaisin flow-tilaani, työtoverini pelmahti paikalle ja molotti arabiaa ensin puhelimeensa, sitten Skypeen ja lopulta huoneeseen tupsahtaneelle vieraalleen tunnin verran putkeen. Kun jatkuva huutaminen loppui, jostain ilmeistyi kuution kokoinen Doritos-säkki; rapinan ja maiskutuksen sekaisen äänimaiseman puolesta oli kuin olisin istunut yhdeksän teini-ikäisen saartamana toimintaelokuvan ensi-illassa. Mun henkinen kasvu ja oman identiteetin lujittaminen hankaloitui ihan tavattomasti. Painuin Collegeen tekemään töitä ja lupasin itselleni ottaa asiat stoalaisen tyynesti. Mutta sitten iPodini ääni alkoi pätkimään ja sen sisältä alkoi kuulumaan saattohoidosta kertovaa kolinaa. Tipahdin kerta kaikkiaan pois elämysprosessieni keskiöstä.
Miten mä nyt tuotan elämyksiä ja vapaudun normeista?
posted by erityistutkija at 8:10 ip.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home