Uskonnon tieteelliset ihmeet (se nyt vain on niin)

Poiketessani paikallisessa ylioppilastalossa nappaamassa libanonilaisen swarman lounaaksi, satuin törmäämään egyptiläiseen postdociin jonka kanssa jaan huoneeni. Hän oli ottanut päivän vapaaksi ja oli jakamassa aulassa UBC:n muslimiopiskelijoiden järjestön puolesta Koraaneja ja erinäisiä esitteitä. Koin poliittisesti viisaaksi ottaa vastaan tarjotun "lyhyt kuvitettu johdanto Islamin ymmärtämiseksi"-lehdykän. Niinpä voin tässä tarkistella tieteellisiä todistuskappaleita sille, miksi Koraani ei ole ihmisen vaan Jumalan sanaa.

Arkkienkeli Gabriel paljasti Koraanin Profeetalle, joka opetteli tämän ulkoa ja saneli avustajilleen. Tästä eteenpäin muslimit ovat opetelleet Koraanin säkeistöt ulkoa, joten yksikään sana ei ole muuttunut ajan kuluessa: Koraani on todellakin Jumalan sanaa kirjaimesta kirjaimeen. Koraani on 1400 vuotta vanha, mutta mainitsee lukuisia faktoja jotka vasta nykyajan tiedemiehet ovat onnistuneet selvittämään. Tämä todistaa aukottomasti, että Koraanin täytyy olla kirjaimellisesti Jumalan sanaa, eikä sitä suinkaan kirjoittanut Profeetta tai hänen apulaisensa.

Esimerkiksi Koraani toteaa täysin yksikäsitteisesti:

"We created man from an extract of clay. Then We made him as a drop in a place of settlement, firmly fixed. Then We made the drop into an alaqah [leech, suspended thing, and blood clot], then We made the alaqah into a mudghah [chewed substance]... [Koraani 23:12-14].

Kuten voidaan havaita, ihmissikiö ja iilimato ovat muodoltaan hyvin samankaltaisia, ja lisäksi aivan kuten sikiö saa ravintonsa äidin verenkierron kautta, myös iilmato ravitsee itseään verta imemällä. Toinen merkitys sanalle alaqah on "ripustettu", mikä kuvaa sitä kuinka sikiö kiinnittyy kohtuun. Kolmas merkitys, verihyytymä kuvaa veren suhteellisen suurta määrää alkiossa.

Toinen kehitysvaihe, mudghah, tarkoittaa kirjaimellisesti "pureskeltua ainetta". Kuten havainnekuvasta voidaan todeta, sikiö ja pureskeltu purukumi näyttävät hämmästyttävän samankaltaisilta. Kuinka lukutaidoton mies ilman tieteellistä koulutusta olisi voinut tietää tämän 1400 vuotta sitten? On vain yksi mahdollinen selitys: Jumala paljasti tämän tiedon Profeetalle.

Kyllästyin lukemaan 70-sivuista lehdykkää pidemmälle, mutta siitä näyttää olevan saatavilla myös sähköinen versio (http://www.islam-guide.com/), jos jotakuta kiinnostaa.

Mietin mikä minua tässä erityisesti häiritsi, koska sinänsä tämä lehtinen ei eroa periaatteellisella tasolla vastaavan kaltaisista Jehovan todistajien tai mormonien jakamista huumorijulkaisuista, joita aina silloin tällöin innostuin ottamaan vastaan ja joiden sanomaa pohdiskelimme usein myös ystävieni kanssa—joskin ehkä hieman toisin kuin kirjoittajat olivat alunperin tarkoittaneet. Esimerkiksi Jack Chickin legendaarisen houruiset apokalyptiset visiot ovat populaarikulttuuria parhaimmillaan.

Sitten ymmärsin: vastaavankaltaisia, kristinuskoa käsitteleviä lehdyköitä ei yksinkertaisesti enää näy oikeissa yliopistoissa. Niiden käsittelytapa on yksinkertaisesti niin absurdi ettei muutamia yksittäisiä hourupäitä lukuunottamatta kukaan voisi ottaa niitä tosissaan. Eivät uskossaan vahvat veljet ja tyttäret niin tyhmiä ole, että sortuisivat samaan kuin mitä se helluntalaistäti aikoinaan.

Sen sijaan tuntuu jotenkin huolestuttavalta että tällaiset näennäisen täyspäiset mainstream-muslimit jakavat silmäänsä räpäyttämättä tällaisiä julkaisuja, ilmeisestikin edes ymmärtämättä että tämä lähestymistapa lähinnä käännyttää tieteellisen maailmankuvan ja sekulaarisen maailmankatsomuksen omaavat opiskelijat, sen sijaan että saisivat heidät ajattelemaan hengellisiä asioita. Samaan aikaan kuitenkin jokainen tapaamani muslimi opiskelee teknillistieteellisiä aineita. Jälkimmäinen vaikuttaisi olevan tietenkin luonnollista: tuskin kukaan kokee erityistä tarvetta lähteä Riadista tai Kairosta opiskelemaan naistutkimusta tai vertailevaa kirjallisuustiedettä länsimaihin — jos Jaakko Hämeen-Anttilaa on uskominen, he ovat joka tapauksessa sielukkaampia ihmisiä kuin maallistuneet länsimaiset kolleegansa.

Jos haluaisin kuulostaa alarmistilta, voisin jupista jotain siitä kuinka kovia aineita kuten tekniikkaa opiskelemalla saadaan työkalut todellisuuden manipuloimiseen ja muovaamiseen, ja uskonto puolestaan tarjoaa näkemyksen siitä, minkälaiseksi se todellisuus halutaan muokata. Koska en halua, en jupise; totean vain, että sille kymmenen hengen joukolle muslimeita jotka olen itse oppinut tuntemaan, yhtä poikkeusta lukuunottamatta heidän kulttuuriperimänsä näkyy ruokalajeina, juhlapäivinä, kirjallisuutena ja taiteena. Heille uskonasiat ovat yksityisasioita (no, muutamaa iranilaista agnostikkoa lukuunottamatta jotka ovat suoranaisella ristiretkellä [sic] islamia vastaan). Näytin päivällisellä parille heistä otteita kirjasta ja odotettuna tuloksena oli epäuskoinen silmien pyörittely ja mutinaa siitä kuinka uskonto kannattaisi pitää kaukana puhuttaessa tieteestä ja todellisuudesta. Nämä hihhulit kuulemma pysyttelevät yleensä omissa koraanipiireissään todistamassa voimallista sanaansa.

Tulin juuri Meksikoa käsitelleestä Where in the World –luentosarjan esitelmästä, jota oli seuraamassa joukko meksikolaisia naisia. Yleisön joukosta esitettiin kysymys siitä, kuinka paljon Guadalupen Neitsyen ilmestymisessä oli kysymys espanjalaisten pyrkimyksestä assimiloida atsteekkiuskontojen piirteitä kristillisiin perinteisiin. Yksi meksikolaisista naisista piti maltillisen mutta määrätietoisen luennon siitä, kuinka Jumalan Äidin ilmestyminen on fakta (sanaa "tiede" ei mainittu). Opin myös, että avokado tulee azteekkien kielestä ja tarkoittaa kivestä.

Kaltaiselleni sekulaarista kulttuurista — Suomi muuten oli listattu maailman 7. sekulaarimmaksi maaksi, Ruotsin pitäessä 1. sijaa — tulevalle agnostikolle uskonnon näkyvä rooli Kanadassa ja Collegessa jaksaa aina edelleen välillä hätkähdyttää, mutta olen pikku hiljaa alkanut havaitsemaan nyansseja konservatiivisten/vanhoillisten/ortodoksisten uskonnonharjoittajien ja sekulaarien tapauskovaisten välillä, oli kyse sitten kristinuskosta tai islaminuskosta.