Päiväni linkkiblogina

Vaikka olen jaksanut säännöllisin väliajoin kuvailla kuinka turvallinen ja steriili kaupunki Vancouver on, kyllä täälläkin aina välillä sattuu ja tapahtuu. Huumeveikot varastavat polkupyöriä minkä irti saavat ja tämä ongelma heijastuu kampusalueellekin koska Wreck Beach vetää kesäisin erinäisiä hylkyjä puoleensa, myös sellaisia jotka eivät tyydy pelottelemaan turisteja maidonvalkeilla pakaroillaan (jotka löytyvät vasta kuvia muistikortilta purettessa).

Länsirannikon muotihuumeeksi on muodostunut metamfetamiini. Meth on speeding tai pirin poltettava "kristallisoitunut" (so. Crystal Meth) muoto, jonka valmistaminen erittäin helppoa ja halpaa, ja joka on halvempaa ja vahvempaa kuin esim. esktaasi. Tai kuten CBC:n artikkeli toteaa, kuusikymmentä prosenttia Kanadassa valmistettavista synteettisistä huumeista on metamfetamiinia ja ainetta valmistetaan erinäisissä autotallilabroissa ympäri kaupunkia. Saamani käsityksen mukaan metamfetamiini on vielä suositumpaa maaseudulla jossa kokaiinin kaltaisia high society -huumeita ei niinkään käytetä. Artikkeli mainitsi vielä erikseen huumeen suosion homoyhteisön keskuudessa.

Eikä rikas isäukkokaan aina ole hyväksi, kuten UBC:n tietotekniikan osastolla opiskeleva undergrad oppi karumman kautta kun aseistautuneet miehet kidnappasivat hänet. Viikon jatkuneiden etsintöjen jälkeen tilanne päättyi lopulta massiiviseen satojen poliisien suorittamaan rynnäkköön. Opiskelija missasi kevään viimeiset tenttinsä ja esitti vienona toiveenaan että hänelle järjestettäisiin erillistentit. Kaikenlaisilla verukkeilla kotipuolessakin opiskelijat pyrkivät saamaan erikoiskohtelua osakseen, mitenkähän osastoneuvosto suhtautuisi tähän kyseiseen tapaukseen?

Kiireisten ammattilaisten on vaikea tavata potentiaalisia kumppaneita, ja internetin deittipalstoihinkin tuhrautuu luokattoman paljon aikaa. Niinpä täällä suuressa maailmassa toimii erinäinen määrä aiheeseen erikoistuneita toimistoja jotka ylläpitävät profiileita ja järjestävät sokkotreffejä asiakkailleen, kohtuullista korvausta vastaan luonnollisesti. Toinen suosiota kasvattava konsepti on pikadeittailu jossa valittu, yleensä kymmenen naisen ja kymmenen miehen joukko henkilöitä kutsutaan high end -klubille, ja jokainen mies käyttää kahdeksan minuuttia jokaisen naisen seurassa. Toisaalla julkaistiin tutkimus pikadeittien toimintamekanismeista. Professori Wiseman valistaa meitä toteamalla, että huonoimpia keskustelunavauksia ovat olen tietojenkäsittelytieteen tohtori ja paras kaverini on helikopterilentäjä.

Näillä brittiläisillä tiedemiehillä on muutenkin enteellisiä nimiä. Kukapa ei silloin tällöin miettisi kuinka mukavaa olisi päihtyä ilman että maksa piippaa ja kanuuna vaivaa aamulla. Ei hätää, psykofarmakologi David Nutt Bristolin yliopistosta on ottanut asian hoitaakseen.

Ja vielä lopuksi: suursuosikkini, kazastanilaisen tähtitoimittaja Boratin opettavaisia videoita löytyy YouTubesta. Hauskana yksityiskohtana muistan katselleeni pätkää jossa Borat esittelee kazakstanilaisen kotitilansa, vaimonsa, rakastajattarensa ja vuohensa. Huoneessa olleet romanialaiset älähtävät jotain jonka kääntyisi suomeksi muotoon "mitä ttua?". Koska virallinen Kazakstan ei ollut erityisen ilahtunut Boratin luomasta "kazakstan-kuvasta", kyseinen pätkä oli jouduttu kuvaamaan Romanian maaseudulla. Ja jotta kazakstanilaisia keljuttaisi vielä enemmän, jopa heidän ärtymyksensä on muuttunut ilahduttaviksi kotisivuiksi.