En tuu

Tavoilleni uskollisena lähetin anomukseni työluvan uusimiseksi (IMM1249) CIC:lle aivan viime tingassa. UBC:n hallinnosta minua kyykytettiin asian tiimoilta jo tammikuussa, ja Seattlesta huhtikuussa palatessani rajavartija jaksoi kuittailla jäljellä olevien aamujen vähäisestä määrästä. Kuitin mukaan tein hakemuksen kahta viikkoa ennen työluvan umpeutumista, kun ohjeiden mukaan ajan olisi pitänyt olla paremminkin kaksi kuukautta. Nyt oleskelen Kanadassa ja minulla on ns. implied status: palkka juoksee mutta en saa poistua maasta. Uskoisin tosin että ne päästäisivät minut lähtemään, mutta takaisin ei lienee olisi asiaa hetkeen aikaan, edes turistina.

CIC:n sivujen mukaan hakemukseni on tullut käsittelyyn... tänään. Arvioitu käsittelyaika on 39 päivää. Tämä tarkoittaa sitä, että aiemmin mainostettu heinäkuun 9. päivä on mitä suurimmalla todennäköisyydellä peruttu.

Tämä taisi nyt jäädä Kanadaan loppuvuodeksi. Paneehan se vituttamaan, mutta lupaan vastapainoksi itselleni vehkeillä entistä kovemmalla intensiteetillä. Masentavan tutkimuspalaverin kunniaksi lopetan työt tältä päivältä ja vehkeilen itseni kohti kanadanranskalaisia seikkailuita. Näihin tunnelmiin.