sunnuntai, kesäkuuta 25, 2006

Grindcore

Koska lauantaina henki osoittautui jälleen heikoksi ravitsemusliikkeiden tarjoamille houkutuksille, päätimme Japanista takaisin palanneen Tibin ja ilmastotieteilijän kanssa lähteä kurittamaan altista ja vetelää lihaa. Kohteeksi valitsimme Grouse Grindin, Vancouverin tunnetuimman patikointireitin jota paikalliset kutsuvat myös luonto-äidin omaksi porraslaitteeksi -- tai mikä nyt olisi hyvä suomennos Stairmaster-laitteelle. Pituutta reitillä on vaivaiset kolme kilometria, mutta nousua kertyy yli 850 metriä. Matkanteon kutsuminen "patikoinniksi" on väyrystelyä, muunneltua totuutta ja pahimman laatuista mediapeliä, koska käytännössä kyseessä on Vancouverin versio Pispalan portaista.

Ylhäällä rinneravintolassa olevien monitorien mukaan päivän nopeimmat mestarit tarpoivat reitin noin 35 minuuttissa. Toissaviikolla saman reitin selvittäneistä kanssa-asukeistani ranskalainen triathlonisti veivasi sen kolmessa vartissa ja eksoottinen Intian-setä tunnissa, mutta oma maitisäkkini velttoili reitin varrella 70 minuuttia, tosin sellaiset 15 minuuttia vähemmän kuin seuralaiseni. Nerokkaan mittauslaitteistoni mukaan keskisykkeeni paukkui 161 lyönnin minuuttivauhtia. Kun taivas oli kirkas ja lämpöä 30 astetta, tarpominen osoittautui kosolti hikiseksi puuhaksi. Hikistä se oli tosin näemmä muillakin.

Julistan tämän tervehenkisemmäksi juhannukseksi koskaan.

3 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Onnea vaan sinnekin päin :)

6:55 ap.  
Anonymous Anonyymi said...

Kävelittekö myös takaisin alas, vai käytittekö lihasvoiman sijaan jotain teknistä apuvälinettä, kuten "hiihtohissiä"? ;)

-J-

12:40 ip.  
Blogger erityistutkija said...

Kolibri: ehdin jo kirjoittamaan ruppaisen tarinani ennen kuin huomasin, että olitte eksyneet samaiselle erikoistaipaleelle vain muutamia tunteja aiemmin. Ottaen huomioon yleensä hillityn tapasi kirjoittaa, itseäni ainakin hymyilytti kirosanoilla maustettu vuodatuksesi :) Ehkä kuvailin omaa suoritustani liian herooisesti, koska kävi siinä kivutessa(!) touhun mielekkyys muutaman kerran mielessä.

Hauska yksityiskohta oli se, että ohitin puolessa välissä omaan korvaani slaavilaisen kuuloista kieltä puhelimeen pajattaneen miehen ja tämän 13-vuotiaan oloinen tytär lähti syystä tai toisesta kipuamaan perässäni. Kipusi koko matkan, kaiken aikaa muutaman metrin päässä ahdistaen, kunnes viimeisellä 50 metrillä veti vääryydellä ohitse. Ylhäällä selvisi, että mies oli romanialaisen primus motorini serkku ja tyttö tämän tytär.

-J-: Yllättävän moni harmaahapsi sieltä kiipesi alaskin, mutta me (kuten myös K) maksoimme kiltisti $5 ja tulimme gondolilla jota myös hiihtohissiksi nimitetään alas. Säästyi tuossa silti rahaa, koska matka ylös olisi maksanut lähemmäksi $40.

3:42 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home