Hullu maailma

Verón asuintoveri, tarkemmin ottaen talon hänen kanssaan puoliksi jakava tyttö lähti perjantaina vihdoin kauan odottamalleen lomamatkalleen. Otimme asunnon välittömästi haltuumme. Polkaisimme ensin ei-raamatullisessa mielessä katsomaan auringonlaskua English Bayn rannalle. Kesken polkemisen tunsin jonkin iskeytyvän kypärääni, mutta en jäänyt miettimään asiaa sen pidemmälle. Rannalla loikoilin rakkauden granaattiomenana antaen deittini kuljettaa kättään hiuksiani pitkin. Yht'äkkiä hän pysähtyi ihmettelemään erikoista hiustenhoitoainettani: "Um... what hair product did you use today? Your hair looks... a bit strange?!". Älyni leikkasi kuin aloe veralla varustettu kolmiteräinen Gillette ja totesin tyynesti käyttäväni Lokki-hiussarjaa miehille, samalla kun kävelin kiroillen mereen pesemään pääni ja lainakypäräni.

Palattuamme asunnolle Veró sai puhelinsoiton. Yleensä seuraavankaltaisia tarinoita saa epäuskoisena lukea paperimedian huumoriuutispalstoilta, mutta tällä kertaa pääsin todistamaan tapahtunutta ensikätisesti. Hänen asuintoverinsa, kolmikymppinen nainen joka on reppumatkaillut pitkin Aasiaa ja Eurooppaa, soittaa tarvitsevansa apua: englannin punnat eivät yllättäen käyneetkään maksuvälineenä Glasgowissa. Kyseessä kun sattui matkatoimiston pienimuotoisen kömmähdyksen seurauksena olemaan Glasgow, Montana. Asukasluku 3,253.

Katsoin parhaaksi poistua asunnolta seuraavana aamuna ennen kuin kyseinen, ns. helposti kiivastuvaa sortimenttia oleva tytär palasi kotiinsa.

Melko houkutteleva muuten tuo kaupungin kotisivuille valittu kuva.