10K

Tänään alkoi "nollasta kymmeneen kilometriin"-juoksuharjoitusohjelmani kolmanneksi viimeinen viikko. Tajusin juuri, että olen kuin varkain tehnyt kolmekymmentä harjoituslenkkiä ja niveleni ovat edelleen suhteellisen hyvässä kuosissa. Toki olen oppinut tuntemaan itseni jo sen verran hyvin, että olen sijoittanut varusteisiin karkeasti arvioiden sellaiset kolmisensataa dollaria, jos soittovälineitä ei lasketa mukaan. Kuulostaa tietenkin kovalta hinnalta, lähes kymmenen dollaria harjoitusta kohden. Tosimies vääntäisi ilman ohjelmaa varusteinaan 90-luvun puolivälissä hankitut Seppälän puuvillashortsit, moottoriöljyllä tuhritut Anttilan lenkkikengät ja vedellä täytetty Vichy Novelle -pullo. Vichy oli matalahiilihappoista kun pakkaa tuo palleatyrä vaivaamaan, ja sitruunalla maustettu koska pullon hankintahetkellä sattui vaivaamaan hivenen kovempi, jopa tunteellinen kankkunen.

Juoksin ensimmäistä kertaa 10 kilometrin mittaisen harjoituslenkin. Ensisijaisena päämääränä oli juosta ko. pisin matka mitä olen koskaan juossut, ja toissijaisena tavoitteena oli juosta se alle tuntiin. Lupasin itselleni keskittyä sykkeen pitämiseen matalana, alle 150 lyöntiä minuutissa. Olen selvästikin ymmärtänyt jotain väärin. Ensimmäiselle 2.5 kilometrin pisteelle saavuin sekunnilleen viidentoista minuutin kohdalla ja vauhti oli rauhallista matalasykkeistä hölkkää. Etenin seuraavalle etapille edelleen todella lyhyellä askeleella ja vauhti oli löntystelyä. Kun sitten päätin kolmannella etapilla nostaa vauhtia ja alkaa varsinaisesti juoksemaan, syketaso nousi pysyvästi yli 160 mutta aikani ei parantunut lainkaan. Neljännellä etapilla pulssi hirtti viimeisten minuuttien kohdalla yli 170 ja silti lopputulokseksi tuli säälittävä 60'39". Emmä tajuu. Seuraavalla kerralla yritän olla hölkkäilemättä ja ihan oikeasti juosta alusta lähtien korkeammalla tasolla ja katsoa, tuleeko siitä mitään. Todennäköisesti ei.

Optimistinen tavoitteeni oli haastaa Veró ja osallistua pienimuotoiseen 10K:n juoksutapahtumaan muutaman viikon kuluttua. Ahdistaa, kun pitäisi sen sijaan olla ylpeä uudesta uljaasta kuosistaan: pelkkä ajatuskin tunnin hölkkäämisestä töihin olisi tuntunut vuosi sitten absurdilta. Kaikenlaista sitä.