Taikaliinat

Ne on ne pienet erot. Otetaan esimerkiksi kuivausrummut. Kaikki tuntuvat tunkevan rumpuun vaatteiden lisäksi "hoitoliinoja" (dryer sheet) joiden roolia en ole täysin sisäistänyt mutta kaiketi vaatteista pitäisi tulla antistaattisia, pehmeitä ja raikkaita. Tai jotain. Suhtautuminen näihin taikaliinoihin on kutakuinkin uskonnollinen: ei liinaa, ei kuivia vaatteita. Yleensä syy liittyy tavalla tai toisella epäonnistuneeseen rinnaltavieroittamiseen: kun äitikin aina käytti liinaa. Ilmeisesti näiden liinojen ortodoksinen käyttötapa on selvää ja järjellistä kenelle vain, koska pakkaukseen ei ole merkitty käyttöohjeita. Maassa jossa kärjistäen pipo varustetaan "näin, ei näin"-ohjeilla tämä on jotenkin perustavanlaatuinen nyanssi. Kiinnostaisi tietää miten nämä liinat on alun perin lanseerattu kaiken kansan käyttöön.

Pakkauksessa oli kuitenkin koko jouko kuvia vailla selityksiä: roskasanko, kenkä, tuoli ja piironki, ja joka kuvassa arveluttava nuoli sojottamassa epämääräiseen paikkaan. Missään ei kehoiteta heivaamaan liinaa kuivausrumpuun. Ohjeita noudattaen laiton pari liinaa lenkkikenkiin jotka alkoivat välittömästi löyhkäämään entistä hirmuisemmin. Seuraavaksi koitin peittää liinoilla roskakorissa yliajan maanneen kyljyksen härskiintyneen hajun, yhtä riettain tuloksin. Jos omistaisin auton, teippaisin seuraavaksi liinan penkin alle jolloin autosta tulisi myös antistaattinen, pehmeä ja raikas.

Kenties nämä ovat samankaltainen konsepti kuin kaikille Amerikan-matkaajille hotelleista tutut Kleenexit (tai kleenexit, brändin nimestä on tullut jo Merriam-Websteriin asti kelpaava arkikielen sana). Ne ovat liian ohuita, heikkoja ja huonolla imuteholla varustettuja, jotta niistä olisi oikeasti mihinkään. Kun niihin yrittää niistää nenänsä, tulokset saa pestä käsistään. Kun niitä käsiä yrittää sitten kuivata, liina hajoaa palasiksi ja rääppeet juuttuvat käsiin kiinni. Ainoa tarkoitus johon olen näitä nähnyt onnistuneesti käytettävän on raivostuttavan sievistelevästi suoritettava suupielten symbolinen pyyhkiminen.

Olen aivan varma siitä, että kyse on vuonna kivi ja keppi suoritetun nerokkaan markkinoinnin tulos: Kleenex on osa paikallista kulttuuria, vaikka talous- ja wc-paperi ja nenäliinat ovat aivan ylivertaisesti parempia kuin mihinkään kelpaamattomat paperiliinat.

Ehkei ole sattumaa että näitä löytyy lähinnä hotelleista käsivoidepurkkien vierestä.