sunnuntai, syyskuuta 10, 2006

Re: tiukat speedot

Vietin islantilaisen kaverini läksiäisiä. Kekri hoideltiin vanhalla tutulla nudistihippirannalla Wreck Beachilla auringon laskeuduttua ja siweellistä elämää valvovien nazikyttien lähdettyä pois. Lähes täysi kuu, tähdet taivaalla, rantaan lyövät aallot, yksittäiset nuotiot ja rumpujen äänet ylistävät keskioluen verrattoman raikasta makua. Minua houkutellaan uimaan, mutta olen jättänyt omat tiukat speedoni (jotka ovat myös merkiltään Speedo, toim.huom.) suosiolla kotiin.

Asian on nimittäin niin, että erityistutkija on oppinut karvaamman kautta tuntemaan millainen voima sosiaalisella paineella ja paheksunnalla voi olla. Tiukat speedot ovat hyvin korkealla sijalla Paheksuttavien Asioiden Listalla. Tietoverkossa kiertävän ohjeistuksen mukaan "ystävä ei anna toisen käyttää tiukkoja speedoja". Katie totesi perjantaina juostessamme että pitkät hiukset, tiukat speedot ja yleinen fabiomaisuus ovat hänen mielestään eurooppalaisia ominaisuuksia. Yhdysvaltain presidentti toteaa lehdistön haastattelussa, ettei häntä tulla näkemään lomalla kireissä Speedoissa. Tai kuten Urbandictionary.com asian toteaa (speedo, esimerkkilause):
"I wanted to wear my speedo while in Texas, but I was afraid of being laughed at, beaten up and ostracized by the culturally bereft locals."
Kireiden uimahousujen sijaan sijoitan lingamin lisävarusteineen klassillisilla menetelmillä urheilusukkaan ja poseeraan. Jostain syystä tuo ikivanha ja väsynyt tempaus -- joka tässä tapauksessa oli aivan oikeasti tarkoitettu sukupuolisiveellisyyttä turvaamaan, olkoonkin että olimme teknisesti nudistirannalla -- on aina kauhean hassua. Sana levisi tästäkin performanssista kulovalkean tavoin siten, että olen päiväkaupalla kuullut vihjailua sukasta ja Pieni Merenneito -performanssistani. Tämän ne kertoivat minusta myös Collegen uusille asukeille kun satuin myöhästymään esittelytilaisuudesta. Kiitos.

Päästessäni kotiin nautin vielä kiulullisen terassikeittoa ennen kuin painin alasti Nukkumatin kanssa. Aamulla on aivan normipäivä lueskellessani sähköpostejani. Kunnes huomaan, että niissä vastataan minun lähettämiini sähköpostiviesteihin. Sellaisiin, joita en lainkaan muista lähettäneeni.

Ymmärrys valuu tajuntaan kuin voitot porvarin taskuun: olen tapahtumahorisontin tuolla puolen paiskinut ahkerasti ylimääräisen tunnin verran töitä, ilmeisesti kunnes Nukkumatti sai ruhoni lopulta tiukkaan siltaan. Sitä on näemmä lähetelty sähköposteja professoreille juovuksissa. Uskallan tarkistaa lähettämäni viestit iltapäivällä, sormien välistä lukien, hieman samaan tapaan kuin katselin kahdeksanvuotiaana Indiana Jonesia elokuvissa (tai Ringiä, ollessani aivan järkyttävässä krapulassa).

Tulos? Ei typon typoa, ei kielioppivirheitä, ja sisällöltään postit olivat täyttä asiaa. En vain muista kirjoittaneeni niitä. Havainnollistava nelikenttä:



 TYHMÄVIKSU
PANDA  
AHKERAtossa 
Merkillinen ilta -- tällaisen pitäisi kai hieman vituttaa.