Syöttiläs II

Taannoisen kyselyn perusteella Erityistutkijan elämään piti kuulua dekandenssia: viiniä, porttoja ja porsastelua, jättiläismäisen ekologisen jalanjäljen tamppaamista ja veronmaksajien rahoilla suoritettua irstailua. Sen sijaan olen kohtuukäyttänyt juomia ja unohtanut kessuttaa, ja puolen tunnin bussimatkojen sijaan olen pyöräillyt UBC:lta Commercial Dr:lle ja takaisin. Sitten vielä juoksin epävirallisen 5K:n lenkin alle 24 minuuttiin. Ainoastaan haureutta on tullut harjoitettua kulttuurien välisen sillanrakentamisen hengessä ja tämänkin ilmoitan seurakunnan edessä vain koska se, mitä pari keskenään tekee seksuaali- ja avioelämän alueella, tulee olla julkista ja kaikkien tiedossa.

Porsastelua on vaimentanut ennenkaikkea lensu ja kiihtynyt työn tahti. Jälkimmäistä puoltaa kiusallinen tietoisuus siitä, etten voi ikuisesti jatkaa vaellustani taivaallisen mannan sataessa päälleni. Raakalaismaiset professorit kääntävät hanat kiinni vuoden lopussa ja sen jälkeen saattaa asuntovelallisen wiecasteluun iskeytyä hetkellinen epäjatkuvuuskohta. Pitäisi siis päättää, miksi, missä ja mitä alkaa isona.

Ihmettelin pitkään kaiken maailman puolivillaisia akateemisia positioita ja ihmisiä, jotka ajautuvat tällaisiin positioihin. Nyt ymmärrän ensimmäistä kertaa, mistä moisissa positioissa on kysymys. Miksi kilpailla kaiken maailman Stanfordin ja Berkleyn nuorien sokerikukkojen kanssa siitä, kuka istuu konttorilla pisimpään, kun yhtä hyvin voisi ottaa tässä valmiissa maailmassa sen tonnin-puolitoista vähemmän palkkaa ja kehittää itseään silleen ihmisenä. Turvallisuudenhakuinen laiskuus ohjaavana prinsiippinä vetoaa sisäiseen sosialidemokraattiini.

Piti vielä lähettää terveisiä kotiin: ette sitten perkele hae sitä suojatyöpaikkaa, se on mun!