Tohtori K. ja objektiivisen todellisuuden kosto
Kai minunkin pitäisi sitten kirjoittaa jotain siitä, mitä Ilkalle, nyttemmin kanadalaistuneelle entiselle opettajalle ja kolleegalleni tapahtui.
Vaikka vertaus ontuu pahasti, sixteenvolts:in alasajaminen aiheuttaa samanlaisen tunteen kuin taannoisen Tanskan sarjakuvakohun seuraaminen: vaikkei asia itseäni henkilökohtaisesti koskekaan -- paitsi tietenkin Ilkan päivittäisenä lukijana -- silti ahdistaa epämääräisellä ja hieman uhkaavalla tavalla. Huolimatta siitä, kuinka paljon välillä -- rehellisesti ottaen, lähestulkoon aina -- olisi tehnyt mieli mennä näyttämään moralisoivalle virtuaalikokkariselle rasvattua nahkahanskaa ja kehottaa häntä hankkimaan ns. elämä, jään kaipaamaan noita kirjoituksia.
Tohtori K. on onnistunut 90-luvun sfnet-päivistä aina tähän päivään saakka ärsyttämään ihmisiä siten, että nämä ovat paljastaneet todellisen karvansa. Nopealla selaamisella voidaan havaita, että kovin harvassa ovat vastapoolin ne jäsenet, joiden argumentaatio ei olisi vajonnut suu vaahdossa raivoamisen asteelle. Viime vuosikymmenen loppupuolella laitoksen kahvitauolla jaksettiin aina mainostaa jos uutta tohtoria sattui olemaan tarjolla sfnetin keskustelupalstoilla. Nämä kaksintaistelut (tai kalojen tynnyriinampumiset) olivat poikkeuksetta hykerryttävää lukemistoa ja etenkin sfnet.keskustelu.ihmissuhteet-palsta myyttisine panuhöglundeineen ja lumiadeloineen tarjosi huippuluokan komiikkaa. Kun vastapoolilta meni lopullisesti herne niin syvälle nenään ettei sitä enää saa ulos, saatoin kuvitella Tohtori K:n myhäilevän ja hihittelevän itsekseen päätteensä ääressä (tai viskilasillisen kanssa, vaikka Tohtori K:n maku ei erityisen hyvä jalojuomien suhteen ollutkaan).
Suomenkielisissä blogeissaan Tohtori K. taisteli itse määrittelemiään "humanisteja" vastaan, ja englanninkielisissä blogeissaan tulilinjalle joutuivat puolestaan feministit ja "vasemmistolaiset" (leftists) ts. jonkinlaisen myyttisen vasemmiston edustajat. Molempien kohderyhmien voidaan pääsääntöisesti määritellä koostuvan "ihmisistä, joista Ilkka ei tykkää". Itse asiassa, tietäen jotain Tohtori K.:n taustasta, omat intensiiviset kokemukseni punavihreiden aktivistien maailmasta kyllä resonoivat varsin hyvin hänen välittämien kokemusten kanssa. Välillä tosin kävi niin, että samalla kun "humanistit", feministit ja "vasemmistolaiset" kuvittelivat yksittäistapausten kumoavan tilastolliset tosiasiat, analogisesti Tohtori K. johti patologimmista yksittäistapauksista tilastollisia tosiasioita. Tai näin ainakin toivon, mutta kuin varmemmaksi vakuudeksi Tohtori houkutteli estraadille alati uusia tahoja joita "ei voi parodioida koska he tekevät sen itse". Vaikka sieluni huutaakin "öyh möyh!", tiesin kyllä kenen joukoissa seison jos todella pitäisi valita. Onneksi ei täydy, tai ainakin niin luulin.
Ehkä tämä kaikki on vain showta ja luvassa on pikainen comeback, uusi levy ja kiertue. Kuulenko myhäilyä ja hihittelyä jostain?
Lisäys: Totean vielä, että toisin kuin jotkut ovat kiirehtineet epäilemään, Tohtori K. oli erinomainen opettaja enkä epäile hetkeäkään etteikö hän olisi kohdellut opiskelijoita reilusti riippumatta heidän sukupuolestaan tai (täällä Kanadassa) etnisestä taustastaan -- ja tästä löytyi varsin hyvin esimerkkejä hänen blogeistaan. Itse asiassa Tohtori K. on itsejulistautunut kognitiivisen yläluokan muodostaan meritokratian apostoli. Pitäisin Tohtori K.:n viimeistä kirjoitusta muuten tavallistakin sarkastisempana, mutta luulen että opettaminen vie Tohtori K.:n arvoasteikossa voiton virtuaalikokkaroinnista milloin tahansa.
Vaikka vertaus ontuu pahasti, sixteenvolts:in alasajaminen aiheuttaa samanlaisen tunteen kuin taannoisen Tanskan sarjakuvakohun seuraaminen: vaikkei asia itseäni henkilökohtaisesti koskekaan -- paitsi tietenkin Ilkan päivittäisenä lukijana -- silti ahdistaa epämääräisellä ja hieman uhkaavalla tavalla. Huolimatta siitä, kuinka paljon välillä -- rehellisesti ottaen, lähestulkoon aina -- olisi tehnyt mieli mennä näyttämään moralisoivalle virtuaalikokkariselle rasvattua nahkahanskaa ja kehottaa häntä hankkimaan ns. elämä, jään kaipaamaan noita kirjoituksia.
Tohtori K. on onnistunut 90-luvun sfnet-päivistä aina tähän päivään saakka ärsyttämään ihmisiä siten, että nämä ovat paljastaneet todellisen karvansa. Nopealla selaamisella voidaan havaita, että kovin harvassa ovat vastapoolin ne jäsenet, joiden argumentaatio ei olisi vajonnut suu vaahdossa raivoamisen asteelle. Viime vuosikymmenen loppupuolella laitoksen kahvitauolla jaksettiin aina mainostaa jos uutta tohtoria sattui olemaan tarjolla sfnetin keskustelupalstoilla. Nämä kaksintaistelut (tai kalojen tynnyriinampumiset) olivat poikkeuksetta hykerryttävää lukemistoa ja etenkin sfnet.keskustelu.ihmissuhteet-palsta myyttisine panuhöglundeineen ja lumiadeloineen tarjosi huippuluokan komiikkaa. Kun vastapoolilta meni lopullisesti herne niin syvälle nenään ettei sitä enää saa ulos, saatoin kuvitella Tohtori K:n myhäilevän ja hihittelevän itsekseen päätteensä ääressä (tai viskilasillisen kanssa, vaikka Tohtori K:n maku ei erityisen hyvä jalojuomien suhteen ollutkaan).
Suomenkielisissä blogeissaan Tohtori K. taisteli itse määrittelemiään "humanisteja" vastaan, ja englanninkielisissä blogeissaan tulilinjalle joutuivat puolestaan feministit ja "vasemmistolaiset" (leftists) ts. jonkinlaisen myyttisen vasemmiston edustajat. Molempien kohderyhmien voidaan pääsääntöisesti määritellä koostuvan "ihmisistä, joista Ilkka ei tykkää". Itse asiassa, tietäen jotain Tohtori K.:n taustasta, omat intensiiviset kokemukseni punavihreiden aktivistien maailmasta kyllä resonoivat varsin hyvin hänen välittämien kokemusten kanssa. Välillä tosin kävi niin, että samalla kun "humanistit", feministit ja "vasemmistolaiset" kuvittelivat yksittäistapausten kumoavan tilastolliset tosiasiat, analogisesti Tohtori K. johti patologimmista yksittäistapauksista tilastollisia tosiasioita. Tai näin ainakin toivon, mutta kuin varmemmaksi vakuudeksi Tohtori houkutteli estraadille alati uusia tahoja joita "ei voi parodioida koska he tekevät sen itse". Vaikka sieluni huutaakin "öyh möyh!", tiesin kyllä kenen joukoissa seison jos todella pitäisi valita. Onneksi ei täydy, tai ainakin niin luulin.
Ehkä tämä kaikki on vain showta ja luvassa on pikainen comeback, uusi levy ja kiertue. Kuulenko myhäilyä ja hihittelyä jostain?
Lisäys: Totean vielä, että toisin kuin jotkut ovat kiirehtineet epäilemään, Tohtori K. oli erinomainen opettaja enkä epäile hetkeäkään etteikö hän olisi kohdellut opiskelijoita reilusti riippumatta heidän sukupuolestaan tai (täällä Kanadassa) etnisestä taustastaan -- ja tästä löytyi varsin hyvin esimerkkejä hänen blogeistaan. Itse asiassa Tohtori K. on itsejulistautunut kognitiivisen yläluokan muodostaan meritokratian apostoli. Pitäisin Tohtori K.:n viimeistä kirjoitusta muuten tavallistakin sarkastisempana, mutta luulen että opettaminen vie Tohtori K.:n arvoasteikossa voiton virtuaalikokkaroinnista milloin tahansa.
posted by erityistutkija at 12:20 ap.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home