Nälkä lähtee naidessa

Yhdeksänkymmentäluvun alussa, laman ollessa pahimmillaan, näin televisiosta kuinka toimittaja pyysi istuvalta valtionvarainministeriltä kommenttia leipäjonoista ja siitä, että kansa näkee nälkää. Viinanen lohkaisi tähän suurin piirtein näin: "Minullakin oli nälkä aamulla, mutta sitten söin". Totta, siis aivan helvetin hienosti sanottu! Hykerryttää vieläkin. Syystä tai toisesta Iiroa pidettiin -- enkä mene tätä itsekään kiistämään -- lohkaisujensa ansiosta hirveän suoraselkäisenä ja rehellisenä miehenä, vaikka joku toinen voisi pitää tuota lähinnä malliesimerkkinä kokoomuslaisesta tunneälystä eli sen (ja tapojen) puutteesta.

Sivumennen kirjoittaen, muistin myös kuinka 14 vuotta sitten, aikana ennen internettiä, sain tiedon markan päästämisestä kellumaan teksti-tv:n sivuilta. Paikallisessa Posti-Pankin konttorissa asiasta ei tiedetty hölkäsen pöläystä vielä useampaan tuntiin! Olin vähällä viedä muutaman tuhannen markan arvoisen likvidin omaisuuteni ja vaihtaa sen dollareiksi, mutta herkkä lukiolaissieluni ei taipunut moiseen keinotteluun ja valuuttapelurointiin. Niin se maailma muuttuu.

Nälän näkemisestä ja pankkiasoista pääsenkin sitten asiaan. Nimittäin erinäisistä tekijöistä johtuen minulla on käytettävissäni seitsemän dollaria rahaa. No, ne tekijät ovat lähinnä helvetillinen laiskuus, epäkompetenssi ja ennenkaikkea se, että join lauantaina kaikki rahani. Edellisen kerran, siis toistaiseksi sen ainoan kerran elämässäni kun minulta on oikeasti loppuneet rahat oli joskus ensimmäisenä opiskeluvuonna kun kesätyörahat ehtyivät ja huomasin yht'äkkiä Hervannan K-market Tapsantorilla, että minulla oli varaa ostaa joko kaljaa tai ruokaa, mutta ei molempia. Harkitsin ensin ainoastaan juopottelevani, mutta sitten ratkaisin ongelman proosallisesti ylittämällä tilini. Se maksoi sellaiset 40-50 markkaa seuraavassa kuussa sakkoina, mutta sainpahan juoda täyteen vatsaan.

Vanha suomalainen visa-korttini lakkasi toimimasta tänään. Uusi luottokortti saapui postissa puhelinsoiton jälkeen -- Aktialle iso käsi loistavasta asiakaspalvelusta, josta Royal Bank of Canadan asiakkaana olen jo ehtinyt luopumaan -- mutta korttia ei ole aktivoitu koska paikallinen faksi ei suostunut puhumaan pankin faksin kanssa. Palkka tuli perjantaina ja vuokrashekki imaisi tilin kuiviin. Niinpä minulla ei ole toimivaa luottokorttia eikä myöskään rahaa kanadalaisella tilillä. Tilisiirto Suomesta kestää sellaiset 10 päivää ja seuraava palkka (joka menee kokonaisuudessaan vuokraan, toim.huom.) tulee kahden viikon välein.

Minun piti nostaa visalla rahaa eilen mutta unohdin kun keskityin syömään lihaa, juomaan alkoholijuomia ja viihdyttämään tyttöjä tanssilattialla. Toinen niistä kahdesta Collegen naistutkijasta, joiden perään haikailen ja joita vonkaisin tosissani jos laatuisaa kanadanranskalaista paistikasta ei olisi jo kellistetty, pyysi minut esittämään tanssiliikkeitä ravintolan lattialle Kylie Minoguen tahdissa. Pullo punaviiniä haitarissa ja lavastahan touhu lähti aivan täysin. Yht'äkkiä ketkuttelin keskellä tahtia lyövää tusinan ihmisen rinkiä öljylantioni heiluessa kuin UML-pohjaiset mallitransformaatiot ikään. Repertuaaristani virveli-, moottorisaha- ja corazon grande -liikkeet tekivät calgarylaiseen mikrobiologiin niin lähtemättömän vaikutelman että tämä tuli vielä myöhemmin kertomaan kuinka suoritukseni oli beautiful. Kuka tahansa joka on nähnyt suoritukseni tietää, kuinka kaunista se on. Nimittäin todella kaunista. Ehkä jopa erityistä. Olen tanssilattioiden Werther's Original.

Luonnollisesti join jatkoilla kirjaimellisesti enemmän kaljaa kuin muut kolme sitkeää taistelijaa yhteensä. Siinä menivät sitten ruokarahat. Onneksi laatikossani on kolikoita. Siis mä en ehkä ala. Tuolla seitsemällä dollarilla ei saa edes kahta venti-kokoista extra tall half-caf low-fat soy caramel macchiato with sugar-free hazelnut shot and cream...iä.