Ruokapalvelut

Kampuksen ruokapalvelut ovat heikonlaiset. Suomalainen järjestelmä lounasravintoloineen ja valtion tukemine opiskelijaravintoloineen loistaa poissaolollaan. Koko ~50.000 opiskelijan kampuksella tuntuu olevan yksi ravintola (Sage, paikallinen Erkkeri) josta saa jotain kaukaisesti "kotiruokaa" muistuttavaa. Tosin siitä ilosta joutuu sietämään kehnoa pöytiin tarjoilua tippeineen ja enintään keskinkertaisesta ruuasta saa pulittaa helposti $15-$20 dollaria.

Tavallinen opiskelija ostaa ruokansa ylikansallisista McDonald'sista, Starbuck'sista ja Subwaysta, paikallisista ketjuista kuten Vera's Burgerista tai Blentzistä, tai sitten pienistä (yleensä aasialaista ruokaa tarjoavista) etnisistä kojuista. Muutama tiskiltä palveleva ravintolakin löytyy (99 Chairs, Pendulum), mutta niissä ruoka on poikkeuksetta heikompaa kuin tamperelaisessa opiskelijaravintolassa. Ajatusleikkinä tämänkaltaista ruokaa kävisi mielellään syömässä ehkä kerran viikossa, mutta päivittäinen leipä kebab-kioskilta tai kiinalainen grilliltä haettuna satuttaa sisäistä sosialidemokraattiani.

Etniset kojut ovat toki halpoja ja perusannoksen saa mukaansa parhaimmillaan $3 dollarilla, mutta vaikka erilaisia comboja ja vaihtoehtoja on periaatteessa julmettu määrä, käytännössä ruoka on hyvin samankaltaista, ei erityisen laadukasta eikä erityisen hyvää. Huvittavana yksityiskohtana olen kuullut aasialaisten valittavan että paikallisten kiinalaisten ja korealaisten kojujen ruoka on liian länsimaista; länsimaisille ihmisille se on puolestaan usein liiankin autenttista, sillä eläimen ruhoa paloitellessa ei erityisesti kursailla vaan mukaan tulee suurin piirtein kaikki.

Parasta ruokaa taitanee saada One More Sushi -ravintolasta (jonka avokado-uramaki on loistava) sekä kuvassa näkyvästä Mahoney'sin geneerisestä irlantilaisesta pubista. Jälkimmäistä tosin kanadalaiseen tapaan markkinoidaan urheilupubina ja NHL-peleillä, ja sisällä ei saa onneksi polttaa. Kuten Vancouverissa yleensä, ruoka on juomiin nähden suhteessa paljon halvempaa: Guinness-tuoppi maksaa ennen arvonlisäveroa, alkoholiveroa ja tippiä $7 dollaria, kun tavallinen ruoka maksaa siinä $12 dollarin paikkeilla ja annoskoko on riittävä kahdelle.

Päätin ravita itseni food fairin sushipaikan $5 dollarin päivän combolla. Äkkään pöydästä brasilialaisen Amandan joka on muuttanut yhteen Collegessa asuvan Amerin kanssa. Hänen seurassaan on hänen siskonsa joka on logistiikkainsinööri, töissä Nokialla ja juuri muuttanut pois Espoosta. Kerroin ruokaa odotellessani pakolliset Nokia-anekdoottini: minulla on Nokian poliisin myöntämä passi, Nokia teki vessapaperia, kondomeita ja kumisaappaita -- ja pamppuja poliisille. Siskon mies ei ollut koskaan aiemmin nähnyt lunta. Pyysivät minut mukaansa laskettelemaan iltalumille, ilmeisesti Grouse Mountainille. Kieltäydyin kohteliaasti tarjouksesta.

Sään muututtua sellaiseksi kuin se on, pohjepituisten Lululemon-joogahousujen ja lenkkikenkien tai sandaalien asemaa geneerisenä univormuna näyttäisi haastavan -- joskaan ei vielä uhkaavan -- vaelluskengät, farkut ja goretex-takit. Huomasin, että yllättävän moni (nainen) käyttää myös kumisaappaita. Ehkä täällä panostetaan käytännöllisyyteen kilpavarustelun sijaan. Kolibrin hienoja unikkosaappaita ei sentään ole vielä kävellyt vastaan.

[Edit: korjauksia]