Kävelyä juustoisilla merillä

mobiilibloggaus

Orpheum on erikoinen paikka pitää populaarimusiikkikonserttia, mutta jollain tavalla sopiva vahvasti valtavirran ulkopuolella vuosikymmenet ponnistaneelle rytmiorkesterille. Väliaikkamusiikkina soi 30-luvun swingi. Enemmän pitkätukkaisia miehiä kuin mitä olen nähnyt koko vuonna kaupungissa. Yksityiskohtana, kovin moni pitkin salia liikkuva heiluttelee peukaloaan; ilmakitaran sijaan ilmabasso tuntuu olevan valittu tapa ilmaista itseään. Teatterin ikää on vaikea arvioida; kattokruunu, pylväät, punaiset plyyshiset teatterituolit, kultauksia kaikkialla. Kattokupolin pastellisävyiset maalaukset näyttäisivät kuvaavan aika liberaalisti orkesteria ja 1800-luvun tyyliin pukeutuneita neitoja, aika lailla impressionistista tyyliä lainaten. Lavalla seisovat kaksi puhallettua astronauttia luovat veikeää kontrastia. Niin, ja harmaahapsiset, 80-vuotiailta vaikuttavat paikannäyttäjät jotka tarkistavat lippusi taskulampulla ja ohjaavat yleisön asiakas kerrallaan oikealle paikalleen.

Yleisön koostumus on mielenkiintoinen. Keski-ikäisiä ja nuoria. Edessäni istuu aika perinteistä osastoa alapartoineen ja pulisonkeineen, ja Maiden-lippiksineen. Oma paikkani on koko tilan toiseksi viimeisellä rivillä. En tajua millä algoritmilla ticketmaster tämän paikan minulle arpoi. Ilmastotieteilijä joutui toiselle puolelle salia.

Kuten tavallista, porukka ei niinkään läskitä salin ulkopuolella vaan sihauttaa. Naapuristanikin hönkii meilkoinen kukan tuoksu. Jos sihauttaisin, mitä en tietenkään myönnä, olisin edellisen kerran sihauttanut kesällä. Minulle nuo keskioluthommat vaan maistuvat enemmän. Silti, siinä missä kotomaassa jekkutupakan kanssa pelaamiseen liittyi jonkinlaista jännittävää uhmaa, nyt olen niin tottunut yrtin läsnäoloon kaikkialla etten osaa millään mieltää sitä sen enempää laittomaksi kuin punaisia päin kävelyä. Kessun vetäminen tuntuu aivan yhtä laittomalta, paitsi että siihen suhtaudutaan jollain lailla kielteisemmin. No, televisiossakin pyörii äidit päihtynyttä autoilua vastaan -liikkeen kampanja, jossa ritzla-pakkaus ja piippu puhuttelevat punasilmäistä nuorta miestä ja kehoittavat odottamaan ennen rattiin istumista.

Sekalaisia mietteitä konsertin jälkeen. Kehnot soundit. Ensimmäinen yleisönnostattaja oli Those Damned Blue Collar Tweakers; Southbound Pachyderm oli yllättävän hyvä livenä, ja varsinaisen setin lopettanut Wynona's Big Brown Beaver oli ehkä asiallisin veto. Huikeaa konstailua, mutta välillä kävi kyllä mielessä että Straightin arvostelijan kuvaus bassorunkkailusta (bass wankery) osuu kohdalleen. Mutta mitä maistuvinta runkkailua silti.

suaggolbiliibom

Päivän spesiaali: heti kun valot sammuivat ja keikka alkoi, kaksi kaveria edessäni jäivät istumaan ja alkoivat sihauttamaan melkoista maailmanluokan paalia. Luulin että kyseessä olivat poikkeukselliset asiantuntijamestarit, mutta sitten ne pistivät jointin kiertämään sille kolmannellekin edessäni olevalle kaverille. Vasemmalla puolellani ollut nuori herra kaivoi biisin puolivälissä oman hassutupakan esiin, josta oli tosin häiritsevässä määrin leikattu kessulla. Oikealla puolellani oleva pitkätukka odotti biisin loppuun ja alkoi sitten vetämään kukkaa piipusta. Tarjosi joviaalisti minullekin, mutta kun olin kerrankin konsertissa selvin päin, kieltäydyin tarjouksesta. Sen verran vehreää tuntui kukinto olevan että mestari vietti käytännössä koko keikan tuolilla maaten ja nousi ylös vasta encoren ajaksi. Ilmastotieteilijä vahvisti kokemukset toiselta puolelta salia. Oma saldoni: 5/8 ympärilläni olleista herrasmiestä vetivät yrttiä.

Kävimme ilmastotieteilijän kanssa Alman ja 4. kadun kulmassa ns. purkukaljalla, jonka seurauksena missasin viimeisen bussin. Nuo sähköbussit kun eivät vieläkään kulje kampukselle. Noin viisi kilometria ei ole matkana mikään mahdoton, mutta lumessa silti aika viheliäinen taivaltaa. En jaksanut yrittää liftata, toisin kuin se pulkalla varustettu jackass-henkinen parivaljakko jota vedettiin maasturin perässä pitkin 10. katua.

Tulipa tarkistettua University Bvd:n kunto. Kyllä, oksia piisasi, muutama sähkötolppa oli romahtanut ja kaapeleita lojui maassa. Kirjoitin rivouksia (suomeksi) yksittäisen hylätyn sähköbussin ikkunan lumipeitteeseen.