Lannistumaton
Selkä on rikki ja pahemmaksi äityy, kävely muistuttaa Roope-setää ilman rahasäiliön kulta-aarteita. Juoksin vielä eilen, vaan tänään kuosi on ei vedä. Laitan repun tuolille josta se hitaasti mutta varmasti kaatuu ja tippuu lattialle, enkä vain ehdi pystäyttämään odottavaa katastrofia. Onneksi 250Gb:n kovalevyni oli pakattu repun sisälle niin, ettei se ja sen sisältämä materiaali levinnyt käsiin.
Housuni muistuttavat menneestä ja nykyisestä elämästä. Menneen elämän ja löydetyn juoksuharrastuksen jäljiltä reidet eivät mahdu kunnolla farkkuihin, uuden löysäilyn jäljiltä farkkujen ylin nappi menee enää vaivoin kiinni. Miten tuolla taka-Venäjällä oikein juoksee, kun teiltä keuhkoon pölyää enemmän hiukkasia kuin kartongista kessua, ja teiden ulkopuolella kaikki on mudan ja jään peitossa.
Päälläni olevassa paidassa sateenkaaren Ido-59:än oksentava klovni herättää liikaa huomiota. Yliopiston lakimies puhuu tutkimussopimuskäytännöistä ja EU:n 7. puiteohjelmasta. Vieressäni istuva iso tyttö vie niin paljon tilaa että joudun hivuttautumaan sivummalle, mutta hengityksen vinkuna seuraa silti. Ajattelen, että tuon kokoluokan ylläpitäminen tulee tuottamaan vähemmän verotuloja, mutta sen toimintakuntoisuuden ylläpitäminen tulee viemään enemmän resursseja kuin oma raskaasti verotettujen nautintoaineiden kyllästämä elämäntapani. Pikkusieluisena ihmisenä itseäni haittaa kuitenkin monin verroin enemmän epäesteettisyys. Iso tyttö kaivaa mielenosoituksellisesti nenäänsä ja sijoittaa löydökset viereiseen kahvikuppiin.
Naisen kengät muistuttavat hieman Verón kenkiä. Mietin miksen koskaan voi rakastua ihmiseen jonka kanssa tuntisin oloni turvalliseksi. Minulla on vuosien kokemus arkipäiväisestä ja turvallisesta suhteesta. Ehkä kaipaan vain enemmän ikävää. Ja Verón varpaita.
Tämä pätkä ei tuntunut millään lailla hauskalta, ei ennen kuin tänään tajusin sen kertovan elävästi miltä tuntuu virittää toisten tekemiä ja mystisesti hajonneita välimallin demokilkkeitä läppäriin ja sitten tulkita joukosta post-it lappuja mitä helvettiä sitä pitikään demota. Taidan lähteä pelaamaan tuppea mm. Jalkasen ja Habsburgerin Piirin kanssa. Toivottavasti myös Tiedemies saapuu tarkkailemaan ja analysoimaan. Tosin keskiolueen yritän olla koskematta, ainakaan sopimattoman paljon.
Housuni muistuttavat menneestä ja nykyisestä elämästä. Menneen elämän ja löydetyn juoksuharrastuksen jäljiltä reidet eivät mahdu kunnolla farkkuihin, uuden löysäilyn jäljiltä farkkujen ylin nappi menee enää vaivoin kiinni. Miten tuolla taka-Venäjällä oikein juoksee, kun teiltä keuhkoon pölyää enemmän hiukkasia kuin kartongista kessua, ja teiden ulkopuolella kaikki on mudan ja jään peitossa.
Päälläni olevassa paidassa sateenkaaren Ido-59:än oksentava klovni herättää liikaa huomiota. Yliopiston lakimies puhuu tutkimussopimuskäytännöistä ja EU:n 7. puiteohjelmasta. Vieressäni istuva iso tyttö vie niin paljon tilaa että joudun hivuttautumaan sivummalle, mutta hengityksen vinkuna seuraa silti. Ajattelen, että tuon kokoluokan ylläpitäminen tulee tuottamaan vähemmän verotuloja, mutta sen toimintakuntoisuuden ylläpitäminen tulee viemään enemmän resursseja kuin oma raskaasti verotettujen nautintoaineiden kyllästämä elämäntapani. Pikkusieluisena ihmisenä itseäni haittaa kuitenkin monin verroin enemmän epäesteettisyys. Iso tyttö kaivaa mielenosoituksellisesti nenäänsä ja sijoittaa löydökset viereiseen kahvikuppiin.
Naisen kengät muistuttavat hieman Verón kenkiä. Mietin miksen koskaan voi rakastua ihmiseen jonka kanssa tuntisin oloni turvalliseksi. Minulla on vuosien kokemus arkipäiväisestä ja turvallisesta suhteesta. Ehkä kaipaan vain enemmän ikävää. Ja Verón varpaita.
Tämä pätkä ei tuntunut millään lailla hauskalta, ei ennen kuin tänään tajusin sen kertovan elävästi miltä tuntuu virittää toisten tekemiä ja mystisesti hajonneita välimallin demokilkkeitä läppäriin ja sitten tulkita joukosta post-it lappuja mitä helvettiä sitä pitikään demota. Taidan lähteä pelaamaan tuppea mm. Jalkasen ja Habsburgerin Piirin kanssa. Toivottavasti myös Tiedemies saapuu tarkkailemaan ja analysoimaan. Tosin keskiolueen yritän olla koskematta, ainakaan sopimattoman paljon.
posted by erityistutkija at 8:23 ap.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home