Ruokaperjantai

Kuvassa näkyy päivällä tusaamani köyhän miehen halloumi-salaatti tammenlehvä-hunajamelonipedillä paahdettujen pinjansiementen ja mintunlehvien kera. Salaatti asetteluineen ei ollut yhtä onnistunut kuin eilen tekemäni versio, jossa tein lisäksi pinaattimuhennosta ja käytin uunissa paistettuja perunanviipaleita ja rasvaisempaa, liottamatonta juustoa. Otin kuvan piruuttani, mutta en arvannut että sille löytyisi varsinaista käyttöä myöhemmin illalla.

Päätin nimittäin, että minun olisi aika tehdä ns. suomalaista uusperinneruokaa (erotuksena oikeasti hyvästä suomalaisesta perinneruuasta). Suomalainen uusperinneruoka koostuu tietenkin jauhelihasta ja pastasta koska minä olen sitä mieltä.

Konstailijana olen myös sitä mieltä, ettei jauheliha ole ihmisen vaan opiskelijan ruokaa. Ne harvat kerrat kun olen tämän vuosituhannen aikana tehnyt jauhelihanomaista substanssia sisältävää ruokaa, olen käyttänyt soijarouhetta korvikkeena. Uskallan väittää, etten ole käyttänyt kertaakaan jauhelihaa sitten haman 90-luvun.

Hämmästys olikin suuri, kun aloin viimein mutustelemaan gnocchiin imeyttämääni pastakastiketta. Syötyäni noin puoli lautasellista pastaa, ja syljeskeltyäni kiihtyvällä tahdilla ihmeellisiä, paperin oloisia kappaleita suustani päättelin, että hyvin vaivattuun ja kymmeniä minuutteja haudutettuun ruokaani on osunut suuria määriä jotain sellun kaltaista ainetta, ja että ainoa mahdollinen syyllinen on oltava jauheliha. Aivan... kaadoin koko Pirkka-merkkisen jauhelihan kimpaleen kattilaan ja aloin paistamaan sitä samoin tein.

En voi uskoa, että ne pakkaisivat jauhelihan jonkun paperikalvon päälle; en varsinkaan voi uskoa, etten olisi huomannut vaivaavani kalvon kastikkeen joukkoon niin että se katoaisi sinne kokonaisuudessaan. Tämän kun piti olla niitä harvoja asioita joita minä osaan. Kyseessä on oltava Saatanan juoni.

Vatsaa vääntää enenevässä määrin. Toivon leikanneen kirurgin olleen oikeassa sanoessaan, että jostain geneerinen se hakee tiensä ulos. Ahdistaa, taas.

[Lisäys: ainakin pysyn poissa pahanteosta eli läskittämisestä, mutta nyt on nälkä ja kaapissa on vain pikanuudeleita sekä elokuvakarkkipussi. Sitäpaitsi se ruoka maistui ihan hyvältä aina siihen asti, kunnes suuhun alkoi eksymään isompia paperinpalasia.]