Asiasta ohi
Sporadisten nostalgian maininkien lyödessä monessa mielessä pieneksi käyneen saareni rannalle olen miettinyt ulkomailla vietetyn ajan arjesta puhdistettuja ansioita. Lainaan Uraaninorpalle osoittamaani kommenttia, vaikka sen konteksti on osittain jossain muualla.
Ihmisen ympärille tapaa ajan kuluessa kasautua osin tästä ja tämän valinnoista riippumaton sosiaalinen todellisuus. Ehkä todellisuuden perusoletukset syntyvätkin tosiasiallisesti tradition (esim. perheen, ystävien) kautta, mutta ne ja niiden määrittelemät roolit saattavat jäädä päälle siten, ettei niiden oikeutusta osaa enää kyseenalaistaa. Syntyy jonkinlainen traditioon perustuva virhepäätelmä: koska näin on aina ollut, näin on oltava; koska näin on oltava, näin on; koska minä sanon, koska minä olen sitä mieltä et cetera.
Sitten kun elää itselleen langenneessa, asetetussa tai itse asettamassaan roolissa, törmäys roolin ja pinnalle nousevan Itsen kanssa voi pillipiiparoida kokonaisten oravien armeijan marssimaan suoraan muuntajaan. Sitten ympärillä ihmetellään mikä sille nyt tuli, kun ei se ennen ole itsestään meteliä pitänyt ja kun mullakin olis hei ongelmia.
Ulkomaille muuttamisen hienoin puoli oli ehdottomasti mahdollisuus määritellä itsensä alusta ja kokonaan uudelleen. Kukaan ei olettanut sinusta yhtään mitään; sinä alat määrittymään hyvine ja huonoine puolinesi aikuisena, niistä lähtökohdista jotka sinulla nyt ovat. Se oli hyvä tilaisuus tutustua itseensä, omiin vahvuuksiinsa ja heikkouksinsa, sekä havaita, miten muut ihmiset sinuun suhtautuvat ja sinut näkevät.
Ihmisillä on tapana huolehtia kauheasti siitä, mitä muut heistä ajattelevat, vaikka suurimman osan ajasta kukaan ei ajattele mitään. Harva meistä on oikeasti niin kiinnostava että muut vaivaisivat miettimään mitä se taas meni tyräämään. Päin vastoin, olemme liian kiireisiä miettiessämme itseämme että keskittyisimme muihin. Kuulin hiljan, että 30. ikävuoden ylittämisen hienoja puolia olisi kyky pikku hiljaa jättää tämä toisten mietteiden miettiminen hieman vähemmälle. Ajatuksen esittäjälle olisin voinut huomattaa, että tämä käytti suhteettoman paljon aikaa miettiessään nostaako 100€:n Bossin vyö tämän markkina-arvoa.
Sosiaalinen seurapiirikin muodostuu myös aika monen sattuman summana. Jos huomaa ettei keskimäärin jaa samoja kiinnostuksen aiheita tämän piirin kanssa -- tai ei halua enää jakaa, mutta on henkisen tai fyysisen tottumuksen kautta ominut ne -- asialle pitäisi tehdä jotain. Sosiaalisen verkoston tärkeä merkitys on yksi niistä arvoista, jota olen nyt oppinut arvostamaan. Sääli vaan, että kiinnostava sosiaalinen verkostoituminen tapahtuu yleensä opiskeluaikana jolloin tapaa luonnollisesti paljon ihmisiä ja jolloin on enemmän aikaa käytettävissään.
Loppujen lopuksi kysymys on vain Olavi Virran sanoin siitä, miten viikset sais kasvamaan. Lättähattu se kaikista voiton vei, huladublidublidublidubli-hei.
Ihmisen ympärille tapaa ajan kuluessa kasautua osin tästä ja tämän valinnoista riippumaton sosiaalinen todellisuus. Ehkä todellisuuden perusoletukset syntyvätkin tosiasiallisesti tradition (esim. perheen, ystävien) kautta, mutta ne ja niiden määrittelemät roolit saattavat jäädä päälle siten, ettei niiden oikeutusta osaa enää kyseenalaistaa. Syntyy jonkinlainen traditioon perustuva virhepäätelmä: koska näin on aina ollut, näin on oltava; koska näin on oltava, näin on; koska minä sanon, koska minä olen sitä mieltä et cetera.
Sitten kun elää itselleen langenneessa, asetetussa tai itse asettamassaan roolissa, törmäys roolin ja pinnalle nousevan Itsen kanssa voi pillipiiparoida kokonaisten oravien armeijan marssimaan suoraan muuntajaan. Sitten ympärillä ihmetellään mikä sille nyt tuli, kun ei se ennen ole itsestään meteliä pitänyt ja kun mullakin olis hei ongelmia.
Ulkomaille muuttamisen hienoin puoli oli ehdottomasti mahdollisuus määritellä itsensä alusta ja kokonaan uudelleen. Kukaan ei olettanut sinusta yhtään mitään; sinä alat määrittymään hyvine ja huonoine puolinesi aikuisena, niistä lähtökohdista jotka sinulla nyt ovat. Se oli hyvä tilaisuus tutustua itseensä, omiin vahvuuksiinsa ja heikkouksinsa, sekä havaita, miten muut ihmiset sinuun suhtautuvat ja sinut näkevät.
Ihmisillä on tapana huolehtia kauheasti siitä, mitä muut heistä ajattelevat, vaikka suurimman osan ajasta kukaan ei ajattele mitään. Harva meistä on oikeasti niin kiinnostava että muut vaivaisivat miettimään mitä se taas meni tyräämään. Päin vastoin, olemme liian kiireisiä miettiessämme itseämme että keskittyisimme muihin. Kuulin hiljan, että 30. ikävuoden ylittämisen hienoja puolia olisi kyky pikku hiljaa jättää tämä toisten mietteiden miettiminen hieman vähemmälle. Ajatuksen esittäjälle olisin voinut huomattaa, että tämä käytti suhteettoman paljon aikaa miettiessään nostaako 100€:n Bossin vyö tämän markkina-arvoa.
Sosiaalinen seurapiirikin muodostuu myös aika monen sattuman summana. Jos huomaa ettei keskimäärin jaa samoja kiinnostuksen aiheita tämän piirin kanssa -- tai ei halua enää jakaa, mutta on henkisen tai fyysisen tottumuksen kautta ominut ne -- asialle pitäisi tehdä jotain. Sosiaalisen verkoston tärkeä merkitys on yksi niistä arvoista, jota olen nyt oppinut arvostamaan. Sääli vaan, että kiinnostava sosiaalinen verkostoituminen tapahtuu yleensä opiskeluaikana jolloin tapaa luonnollisesti paljon ihmisiä ja jolloin on enemmän aikaa käytettävissään.
Loppujen lopuksi kysymys on vain Olavi Virran sanoin siitä, miten viikset sais kasvamaan. Lättähattu se kaikista voiton vei, huladublidublidublidubli-hei.
posted by erityistutkija at 7:27 ap.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home