Menestyjä-lehti

Ihminen on sopeutuvainen eläin. Se haluaa mitä se näkee ympärillään ja omaksuu käyttäytymismallit siitä mitä muut tekevät. On rasittavaa ja aikaaviepää päättää päätellä itse mitä pitää ajatella. Niinpä päätin ulkoistaa ajattelutoimintani, olenhan sentään kiireinen mies.

Ensin tarvittiin tavoite. Minä päätin alkaa menestyjäksi.

Ajattelin, että on parasta ostaa välittömästi aikakausilehti jossa kerrottaisiin mitä tehdä. Mutta voi kurjuus! Akateemisessa oli satoja lehtiä. Mikä niistä olisi oikea? Mikään ei olisi tuhoisampaa menestyjän uralleni kuin aloittaa lehdestä joka on tosi last season.

Ulkomailla ollaan niin paljon menestyvämpiä kuin täällä impivaarassa ja junttilassa. Hmm... tuossakin tosin olisi hieno vain arvokelloille omistettu julkaisu. The Economist olisi tietenkin hyvä, joskin vähän konservatiivinen lehti. New Yorker olisi viileämpi. Ehkä joku käsittämättömällä kansigrafiikalla varustettu kalliin näköinen arkkitehtuurilehti? Tai jokin vain pienelle piirille tarkoitettu musiikkilehti.

Äh. Päätin menestyä ensin Suomessa, koska se tuntuu jotenkin helpommalta, joten päätin tyytyä kotimaiseen lehteen. Lehden pitää olla kovakantinen ja kiiltävä, ja siinä pitää olla kalliiden merkkien mainoksia.

Image nyt ainakin on so fifteen minutes ago, yhtä trendikäs kuin Eero Heinäluoma. Veli? Ei, jo päätoimittajan kokovartalokuva riittää kertomaan että tässä lehdessä vain... veljeillään liikaa. Selvästi wannabeille. Mondo olisi aika hyvä, mutta kannessa mainostetaan Thaimaata eikä lehdestä löydy viini- tai sikariarvosteluja. Kauppalehti Optio vaikuttaa tylsältä, Presso olisi ollut paljon parempi vaihtoehto. Sekin on tosin leimallisen helsinkiläinen, jotenkin periferinen eikä edes rehellisesti nousukasmainen. Glorian Viini voisi olla mutta ei kuitenkaan.

Perkele.

Onneksi Google auttaa. Suomesta löytyy kuin löytyykin Menestyjä-lehti. Seuraavan linkin takaa löytyy kuva menestyjistä. Varmuuden vuoksi varsinainen menestyjä on kuvattu uudelleen pienessä alakulman insertissä.

Tyydyin lopulta ostamaan tuoreimman Soundin tarjouksesta ja suihkimaan kosmettikkaosastolla Bossin testereitä kämmenselkiini.

Stockmann-herkussa ei ollut edes punasipuleita. Perkele. Löytyy kyllä perulaisia kumkvatteja ja israelaisia litsejä ja enteellisesti nimettyjä kaffir-limejä. Ja kaikki Clausthalerit oli nyysitty, taas. Menestys vain antaa odottaa itseään.

Bobin toimistossa

Tasan vuosi sitten Pohjois-Vancouverissa satoi niin paljon lunta, että suuren kansainvälisen liiketoimintatiedon hallintaan keskittyneen yrityksen tutkimusosaston johtaja perui tapaamisen kanssani ja itse menin Cypress Mountainille lautailemaan. Vettä satoi ja sekä Adidaksen Superstarit että Sievin SA-kengät murtuivat pohjasta, efektiivisesti saartaen minut Collegeen vangiksi. Kuukautta aiemmin olin haistanut kahvin (grande americano) ja herännyt huomaamaan että sopimukseni UBC:n kanssa oli tulossa päätökseensä, oleskelulupani oli päättymässä ja edessä odotti paluu Vancouverista postikorttikauniiseen Hervantaan sekä akateemiseen pätkätyöläisyyteen. Aloin viimeisillä hetkillä mittaamaan markkina-arvoani ja varmistamaan, että käsissäni olisi jokin muukin vaihtoehto.

Siirtomarkkinoilla velloneiden huhujen johdosta myös suuresta kansainvälisestä tele^H^H^H^H internet-yrityksestä otettiin yhteyttä ja kehoitettiin väitelleenä ihmisenä miettimään toisenkin kerran, kannattaako kahdeksan yliopistolla vietetyn työvuoden jälkeen ryhtyä laatuinsinööriksi vain ettei tarvitsisi palata takaisin Suomeen. Vuosi myöhemmin käyn töissä Hervannassa ja vietän vuoden 2008 suunnittelupalaveria Espoon Korpilammella. Ulkona sataa ja lunta näkyy ainoastaan Serenan vieressä olevan todella viheläisen näköisen laskettelukumpareen päällä. Ymmärrän nyt miksi eräs ulkomaan elävä kuvaili suomalaisia laskettelukeskuksia lumella päällystetyiksi kiitoradoiksi joiden toista reunaa on nostettu aavistuksen verran ylöspäin.

Neljän kuukauden töissäolon jälkeen koko Nokia Research Center on muuttunut markkinointitermiksi ja entinen laboratorioni lopetettu. NRC:n sadanpäämiehestä Bobista tuli Nokian teknologiapäällikkö, jonka työsuhde-etuihin kuului olemassa olevien alamaisten säilyttäminen. Ratkaisuna ongelmaan Bobin uuteen toimistoon siirrettiin kahdeksan sataa tutkijaa toimistotyöntekijöiksi. Minulle tarjottiin työtä nimikkeellä Senior Research Scientist @ Nokia Research Center. Nyt olen lyhyesti ja ytimekkäästi Member of Research Staff @ Nokia Office of the Chief Technology Officer. Lyhyesti ja ytimekkäästi siksi, että virallisessa nimessä olisi yhdeksän sanaa lisää.

Lukiossa englannin kielen tunneilla esimerkkihenkilöiden nimi tuntui aina olevan Mary ja Bob. Nyt esimiesketjuni huipulta todellakin löytyvät amerikkalaiset Mary ja Bob. HR-päällikkömme nimi on Billie Hartless.