Silikonit

Koodivasara kävi kuumana koko perjantain, istuessani kotona etätöissä paossa mahdollisia häiriötekijöitä. Puhelin soi muutaman kerran mutta muuten onnistuin pysyttelemään piilossa ja keskittymään itse asiaan. Kello kolme iltapäivällä istuin alas Aurinkolaboratorion edustajien kanssa ja voilá: käsissämme oli ensimmäinen integroitu demo. Fragiili ja buginen kuin mikä, mutta silti tarpeeksi siirtämään erityistutkijan ahterin Piilaaksoon esittelemään herroille ja medialle tutkimuksen hedelmiä.

Kyseessä on Firman kannalta puhtaasti pienimuotoinen technology exploration -projekti jolla on hyvin vähän teknologista arvoa per se, mutta hyvin paljon poliittista merkitystä. Ilmapiirissä, jota leimaa Firman johtoryhmän amerikkalaistuminen sekä tutkimustoiminnan asteittainen hivuttaminen pois kommunikaattorin syntysijoilta, on syytä tehdä kaikkensa nostaakseen profiiliaan. Tampere-Piilaakso all night long.

Tiedotusosasto on toimittamassa materiaalia lehdistöä varten ja briefaamassa siitä mitä saa sanoa ja mitä ei saa sanoa. En usko hetkeäkään että varsinainen demo herättäisi tavallisuudesta poikkeavaa kiinnostusta mediassa, mutta sen sijaan näiden kahden yrityksen yhteystyö voi herättää erinäisiä huhuja jotka voivat oikeasti lähteä väärinymmärrysten myötä käsistä. Olisihan se vekkulia lukea aamun El Registä katteettomia huhuja joista oma pää joutuisi pölkylle.

Demon jälkeen nautin Apinassa tarjotun oluen ja hipsin kotiin Huoneen kautta kello kolmelta aivan hirveissä läskeissä. Siinä välissä esittelin Ike-henkistä demoani jossa kuljetaan hitaasti animoivassa 3D-sokkelossa törmäillen seiniin, joihin osumisen jälkeen ruudun alareunassa pyörii tissin kuvia. Koehenkilöt kyllä kuvailivat pisteitä ”hyvin palkitseviksi”. Sisältö on kungas.

Ei, tutkimusryhmässä ei ole naisia. Ei, ne tissit eivät olleet sen demon kannalta olennaisia. Kyllä, hieman hävettää.

* * *

Sanat luovat todellisuutta. Metodinen alemmuudentunto ja self-deprecation elämänasenteena voidaan nähdä huumoriin viittaan kehnosti kätkettynä itsensä suojeluna. Päivän päätteeksi muille ihmisille jää kuva siitä, että se mitä teen on joko merkityksetöntä tai muuten vain typerää. Kun aikaa kuluu tarpeeksi, klovnin rooli alkaa ruokkimaan itse itseään. Itsensä motivoinnin kannalta menestyjän esittäminen olisi oikeasti paljon parempi ratkaisu. Asiat ovat sitä miltä ne näyttävät.

Koska taustalla oikeasti olevien asioiden selittäminen on niin hirveän hankalaa, asian tiivistäminen maitorauhasiin on jotenkin mukavan helppoa. Näin tarinoiden perusteella on kaksi vaihtoehtoa: joko olen niin helvetin pätevä että pääsen tisseillä silikoonilaaksoon, tai sitten olen vain todella onnekas tai peräti huijari (eli en tee ”rehellistä työtä”). Jälkimmäinen attribuutti on muuten sellainen, jolla medbörjaret yllättävän usein selittävät asioita, joiden luonnetta eivät ymmärrä. Autourheilulla ja jääkiekolla tienaaminen Monacossa on isänmaallista, kynäniskaisuus jotenkin epäilyttävää isänmaan ja rehellisyyden pettämistä.

Tieteen popularisoinnin tulisi kuitenkin kuulua valtiollisessa yliopistossa tohtoroituneen tutkijan repertuaariin automaattisesti. Yhtä Tietojenkäsittelytieteen lehden numeroa lukuunottamatta en kuitenkaan ole kirjoittanut mitään suomeksi. Ehkä nyt olisi aika.