Filkkareilla natsaa

Kun edellisen kerran kävin Tampereen Elokuvajuhlien perinteisessä Suomalaiset musiikkivideot -näytöksessä, Moon-TV ja minä olimme vielä voimissamme, ja siksi olin välttävästi perillä suomalaisesta musiikista. Sittemmin olen yrittänyt päteä kuuntelemalla vain Radio Puhetta tai Six Degrees Travelerilta kosmista afro-discoa.

Tälläkin kertaa muutama esitys nousi ylitse muiden. Toisin kuin edellisellä kerralla, nyt kaikki videot tietenkin löytyvät YouTubesta. Ennen kahden hengen raadin varsinaisia valintoja muutama irtolinkki.

Jonna Tervomaan Päästä yli. Huomattavaa oli se, että selvästi suurimmalla rahalla tehty video oli samalla yksi esityksen tylsimmistä. Retrokuteissa Espalla hilluvat tyypit eivät tunnu liittyvän kappaleen aiheeseen sitten mitenkään.

Goonin Taas sen täytyy muuttuu koettiin omalla tavallaan raikkaimmaksi ja vähiten laskelmoivan oloiseksi ralliksi kaikessa naiviudessaan. En välitä kyseisestä genrestä, mutta yhdistelmä ska-musiikkia, perinteistä suomalaista iskelmää ja hädin tuskin täysi-ikäisien oloisten kaverien soitantoa tuntui aidommalta kuin genuiininnahkainen lompakko.

Reginan Saanko jäädä yöksi flirttailee itsetietoisen viileän taidepopin kanssa viistäen välillä vaarallisen lähellä ulkokohtaisen kylmän ja jopa TTP:n rajaa. Mutta silti sen sovituksissa on jotain viehättävää. Bändi tuntuu kovin... turkulaiselta.

Jos jätetään Cause for Effectin alle kahden minuutin basso, tuplabasari ja örinä -häröilyn aiheuttama ilahtuminen väliin ja samoin pitkin metsiä lankakeriään vetävä Lau Nau, ensimmäisen kahdesta viisarin värähdyspalkinnosta saa Le Corps Mince De Francoisen Cool and Bored Koska LCMDF:ää on jo ehditty kehua Sanoma-osakeyhtiön omassa City-lehdessä eli Nyt-liitteessä, siitä pitäminen on hyvin epäilyttävää. Itse pääsin teoksesta huokuvan taikkilaisuuden yli ja pidin.

Kaksihenkisen raadin toinen jäsen ilahtui ainakin eläytymisestään päätellen eniten Aarne Alligaattorin ja Viidakkorummun kappaleeseen Aarne Alligaattori.

Oma leukani tipahti lattiaan hieman... rankemmasta esityksestä. Itse asiassa elokuvateatterin kankaalla ja äänentoistolla Huoratronin "satanic electro" tjsp. oli kertakaikkisen päräyttävän kovaa paskaa.

Kappale teki vaikutuksen muihinkin. Kävellessäni ulos Hällän salista joukko parikymppisiä anorakkipoikia ihmettelivät suureen ääneen kuinka Filkkareilla voidaan näyttää tuollaista uusnatsien musiikkia, kun sillä kaverillakin luki paidassaan "joku natsislogan". New Judas on the Block -- onhan siinä jotain natsahtavaa, vähän samassa hengessä kuin Beatlesin kappaleessa Hey Jude.

Epileptikoiden kannattaa pysyä videosta kaukana.

(Piti kirjoittaa jotain siitä, kuinka kaksi tuntia myöhemmin entuudestaan tuntematon nainen käy päälleni kuin ninamikkonen pitäen minua netsinä, mutta en viitsi. Konteksti lienee itsestään selvä.)