Kehdonryöstäjä

Istuessani Toronton lentokentällä ja odotellessani puolitoista tuntia myöhässä olevaa lentoani kirjoitin omahyväisesti narisevan listan siitä kuinka taas niin kovasti kiukuttivat monet asiat. Huomasin olevani liian epäsympaattinen ihminen jopa omaan makuuni ja tuhosin listan. Totean siis lentäneeni takaisin Vancouveriin, sekä tehneeni kaksi kirjallista koetta ja kaksi allasharjoitetta sukelluskurssilla. Japanilaiset kurssilaiset siirrettiin kommunikaatiovaikeuksien vuoksi omaan ryhmäänsä joten minun ryhmääni jäivät vain korealaiset ja taiwanilaiset opiskelijat, kaikki parikymppisiä ja käytökseltään kuusitoistavuotiaita. Ryhmämme opettaja oli japanilainen tyttö. Voi pojat kun tietäisitte.

Saatoin herrasmiehenä safewalk-henkisesti yhden kurssilla olleen korealaisen tytön kotiinsa. Linja-auton ainoa matkustaja meidän lisäksemme oli keski-ikäinen mies joka aina väillä mölysi suureen ääneen itsekseen jotain käsittämätöntä, kunnes pakotti kätensä suunsa eteen ja kääntyi tuijottamaan meitä. Välillä mies sai hysteerisiä hihityskohtauksia. Linja-auton tullessa risteykseen mies alkoi suurieleisesti vaatimaan linja-autoa pysähtymään keskelle risteystä ja rynkytti ovia, kunnes lopulta juoksi ulos autosta. Hän kuitenkin ilmestyi jostain takaisin ja liimautui kantaamme seuraten meitä kiusallisen lähellä pitkin University Bulevardia. Yht'äkkiä mies ulvahti kuin ihmissusi ja juoksi parikymmentä metriä toiseen suuntaan - kunnes taas liimautui jostain kantaamme. Tätä toistui kolmisen kertaa mikä itse asiassa oli kohtuullisen häiritsevää. Ehkä Ontariossa käyntini tartutti minuun hieman Ilkalta tuttua öyhömagnetismia? Olin varmaankin vakuuttava turvakävelyttäjä koska minua kävelytyksen päätteeksi pyydettiin viikonlopuksi ulos. Hyvä. Upeaa. Hienoa. Nyt vetovoimastani todistavat keski-ikäinen miespuolinen skitsofreenikko ja parikymppinen korealainen opiskelijatyttö.