Hurja luonto

Vieraat on viimeksi nähty olosuhteisiin nähden kohtuullisissa ruumiin ja sielun voimissa kun jätin heidät Vancouverin lentokentälle. Oletettavasti he ovat tällä hetkellä jo palanneet New Yorkiin. Ainakin vieraiden kuosi oli parempi kuin mitä Suomesta lähtiessään: ymmärtääkseni isoon omenaan luvatut tuliaiset oli armottomissa läskeissä heivattu taloyhtiön roskalaatikkoon mitä aidoimmassa "Roudasta Rospuuttoon"-hengessä ennen herrashenkilön x-asentoon sammumista, mutta lentoasemalta kohmelossa ostetut ruisleivät ja salmiakit nököttävät nyt kiltisti pöydällä syömistään odottaen. Kyllä minä perkeleeni kesytän -- minä ajan pääni jäädyksiin!

Jaksoin yllättävän monta päivää pettää itseäni ja näytellä omaksuneeni aktiivisen länsirannikon elämäntyylin, kunnes lopulta hyväksyin tosiasiat ja aloin ns. vetää. Pahoittelen vielä jälkikäteen sitä jupinan, narinan ja moralisoinnin määrää. Elimistö huutaa hoosiannaa.

Enemmän tai vähemmän kronologinen matkaraportti, tai rapsa kuten sitä leikkimielisen viileästi olen nähnyt kutsuttavan, on luvassa kuvamateriaalin kera läheisessä tulevaisuudessa. Luvassa viiltävää analyysiä mm. Seattlen, Vancouverin ja Victorian yöelämästä.

Nyt lukittauduin kämppääni ja välttelen kaikkia sosiaalisia kontakteja ainakin huomiseen saakka.