Seuraavat kuusi kuukautta

Matkaraportti odottaa virkeämpiä aikoja ja antaa tietä kanadalaisen veroilmoituksen täytölle. Olisin maannut vielä tämänkin päivän palautumassa isännöinnistä, mutta nyt ne kaverit joita vieraani eivät koskaan ehtineet edes tapaamaan tulivat vuoroin kolkuttamaan ovelle. Olivat järjestäneet oikein konferenssin spekuloidakseen olenko enää elävien kirjoissa, mutta itäeurooppalainen osasto osasi kokemuksen syvällä rintaäänellä arvioida mistä hiljaiselossa ja ihmisten välttelemisessä on perimmiltään kysymys.

Raakalaismainen professori tarjosi jatkoa työsuhteelle joten ihan vielä ei tarvitse miettiä mitä sitä tekisi isona. Tarjouksen lakoniset perustelutkin osuivat kohdalleen: sopimukselle ei suinkaan tarjottu jatkoa siksi että olisin tehnyt niin hyvää työtä, vaan ihan rehellisesti siksi, että olisi vaivalloista etsiä joku toinen henkilö jolle osoittaa nyt saamani teollisuusrahoitus. Niinpä suurempi kysymys kuuluu, jatkuuko akateeminen maistoon puksuttelu edelleen British Columbiassa, vai pyrinkö siirtämään luuni kohti Quebecin provinssia kuten alunperin oli tarkoitus. Edellinen noudattaisi jo tutuksi tullutta vähemmän vaivan prinsiippiä, mutta jälkimmäinen matkaansaattaisi kaltaiseni yliopistomaailman janoisen Gary Grandin jälleen kohti uusia seikkailuita. Kuten toinen vieraistani totesi: "Sinun on täytynyt olla tosi pitkään nörtti että olet päässyt tuollaiseen asemaan!"

Niinpä.