Kymppikassi

Pitäisiköhän huolestua, kun en muista kirjoittaneeni edellistä verkkopäiväkirjamerkintääni? Siedettävällä ulosannilla pökäle on maailmalle silti saatettu. Päätin tänään olla juomatta keskiolutta. Keskioluen maku miellyttää minua, ja vain minua.

Osoittaakseni etten ole pelkästään eltaantunut alkkis, julistan vakaaksi aikomuksekseni alkaa juoksemaan. Juokseminen on kognitiivisen yläluokan harrastus. Haaveilen että jonain päivänä minäkin olen sankarieni ja etäkolleegojeni Tiedemiehen, Anpun ja Timon lailla kimmoisaa mieslihaa: sellaista, josta heitetyt pienesineet huolettomasti kimpoilevat. Ensimmäiseksi ongelmakseni ei kuitenkaan muodostu se, kuinka korkealle hopeataaleri pakaroiltani kimpoaa tai heikko aerobinen kuntoni vaan nivelten kestäminen: käydessäni juoksuklinikalla näytti siltä, että toiselle polvelle suoritettu Elmslie-Trillatin leikkaus tekee kävelystäni ja juoksusta hieman epätasapainoista (operaatiossa patellan kiinnityskohtaa siirretään toistuvien luksaatioiden seurauksena siten, että jänne-luuliitoskohdan ympäristö irrotetaan sääriluun yläosasta, siirretään sisemmäksi ja kiinnitetään kahdella ruuvilla paikalleen). Kokeiltuani edellisen kerran hieman pidempää lenkkiä en kyennyt kävelemään edes portaita alas ilman kaidetta muutamaan viikkoon.

Niinpä tällä kertaa hain innoitusta Vancouver Sun Runista, johon suuri joukko kanssa-asukkeja osallistui kuukausi sitten -- siis silloin kun juopottelin vieraideni kanssa. Päätin tämän inspiroimana ottaa ensimmäiseksi tavoitteeksi kymmenen kilometrin yhtäjaksoisen juoksun seuraavaa LearnToRun10K-ohjelmaa käyttäen. Tavoitteeni ei ole yleisesti ottaen mitenkään huikea: jos jalkani kestävät, mitä tietenkin toivon, minulle riittää tässä vaiheessa että pystyn juoksemaan tuon matkan alle tunnissa. Toisaalta, onhan tämä kunnianhimoinen tavoite ihmiselle jonka paras saavutus Cooperin testissä on 2400 metriä, ja tämäkin vain siinä pelossa ettei tarvinnut ottaa Tornin palveluksessa ylimääräisiä juoksutunteja.

Sen verran itseltäni löytyi vielä todellisuuden tuntemusta että menin ja sijoitin uusiin juoksukenkiin. Vaihdoin edelliset, toistakymmentä vuotta vanhat Anttilasta ostamani röpöttimet tuntuvat uusiin Mizunon lipokkaisiin joista pulitin yli 130 dollaria ystävälliselle diilerille. Vanhat kalossit tuntuvat puukengiltä noihin verrattuna.

Joka tapauksessa kiistatonta on se, että vain pesunkestävä kermaperse käyttää kenkiä joiden nimi on Wave Elixir. Näihin tunnelmiin.