Työläisen paremmat hanskat

Todistus työluvan jatko-anomusta varten saapui UBC:n hallinnosta, joten revin uuden hakemuksen kasaan huomispäivän aikana ja lähetän sen CIC:lle Albertaan. Työnantajan todistuksen lisäksi lahtarit vaativat vielä uudet passikuvat -- mistä ne tiesivätkin että hiusteni pituus puolittui ensimmäisen puolen vuoden aikana -- sekä $150 "käsittelymaksun". Onnistuin muotoilemaan hallinnolle lähetetyn lomakkeen siten, että kuin vahingossa erotin palkkani maksun paikallisten teollisuusprojektien rahoituksesta (so. sain hankittua itselleni kolmen kuukauden lisäpalkan).

Jos päätän karata täältä ulkoilu- ja liikuntamahdollisuuksien mekasta (kenties maailman parhaasta sellaisesta, tämä ihan ilman ironiaa) jonnekin, josta löytyisi jotain kaukaisesti kaupunkikulttuuriin viittaavaa (po. Montreal), sama ruljanssi on jälleen edessä. Etenkin näin kesän alettua huomaan kohtelevani nykyistä asuinsijaani epäreilusti, sillä harvassa taitavat olla ympäröivältä luonnoltaan yhtä hienot tai infraltaan yhtä toimivat kaupungit; kuinka tyypillistä on asua kaupungissa jossa tunnin ajomatkan päässä toisistaan voi lasketella vuorilla, nähdä vapaana löntysteleviä karhuja vaellusreiteillä, sukeltaa koralliriutoilla, hengailla sademetsissä tahi lähteä merelle purjehtimaan. En vain jaksa lakata ihmettelemästä, kuinka 2.2 miljoonan ihmisen 600.000 asukkaan ydinkaupungin kymmenien kilometrien mittaiselta rantaviivalta löytyy vaikkapa kahviloita/patioita yhden käden sormilla laskettava määrä. Tai toisaalta, kun kaikki pukeutuvat kuitenkin niihin ulkoiluasusteisiin, ei täällä oikein ole ihmisiä joita jaksaisi bongailla. Jos Kööpenhaminan lentokentän tupakan ja auringon kurtistamat kolkytrisat näyttivät kaikki kuin filmitähdiltä (ensimmäiset pari tuntia), prioriteetit selvästikin ovat jossain muualla kuin kanssaihmisten silmän miellyttämisessä.

Jotta olisi jotain josta ne jaksavat maksaa, olen kirjoittamassa paperia professorini kanssa tapauskohtaisten suunnittelutason mallifragmenttien keskinäisten riippuvuussuhteiden täydentämisestä toteutusmallien avulla. Lähestymistavan arviointiin käytettävä työkalu tulisi toteuttaaa Eclipse-pluginina. Koska työkalulla pitäisi olla joku nimi, ensimmäinen käyttämäni nimi oli Pyhä Makrilli. Huomasin lentäessäni Waterloohon että kun vieressä istuva herrashenkilö lukee juhlavilla otsikoilla varustettuja kantasolututkimukseen liittyviä papereita, oman paperintynkäni otsikkoon asti nostettu "Holy Mackerel"-termi aiheuttaa lähinnä sietämätöntä häpeää.

Löysin työkalulleni onneksi uuden työnimen. Koska tutkimusryhmässä on jo aiemmin harrastettu hauskalta kuulostavien afrikkalaisten nimien käyttöä (esimerkiksi Hipikat joka tarkoittaa "silmät avoinna" wolofin kielellä), annoin samassa hengessä omalle kötöstykselleni nimeksi Uzushi [1]. Tämä viileän kuuloinen nimi tarkoittaa swahilin kielellä löytöä, josta työkalussa todellakin on kysymys. Myös ohjaajani piti antamastani nimestä.

Onnekseni ohjaajani piti nimestä vielä senkin jälkeen, kun pokerinaamani petettyä tunnustin sen tarkoittavan myös hyödytöntä innovaatiota.


[1] Yale University Program in African Languages.