Peter von Bagh

Juopuneen Vuohen Itsepuolustus- ja Runo- ja Nyrkkeilykerho esitti jäänviileän Godzilla-elokuvan Gojira, Mosura, Kingu Gidorâ: Daikaijû sôkôgeki. Iso paha lisko, atomiherrojen tuomiopäivänaseen allegoria, palaa jälleen kerran rankaisemaan japanilaisia 2. maailmansodan kauheuksista, ja ottamaan samalla erää niin Mothran kuin kolmipäisen lohikäärmeen kuningas-Ghidorahin kanssa. Raina oli ilmeisesti täynnä nyökkäyksiä ja viittauksia genren aiempiin edustajiin. Yritin udella vieressä istuvalta japanilaiselta Tomolta elokuvan muotokielen kummallisuuksista. Jotkut kohtaukset nimittäin näyttivät suorastaan häiritsevän -- suomalaisilta. Äijät ovat hikoilevia kivinaamaisia jässiköitä, jotka muitta mutkitta heivaavat kravatin puun oksan yli ja yrittävät, tietenkin tragikoomisesti epäonnistuen, vetää itsensä jojoon; heiltä irtoaa korkeintaan pari kirosanaa juuri ennen kuin pilvenpiirtäjä sortuu päälle; he kättelevät toisiaan merkitsevän nyökkäyksen kera kun lisko on vihdoin lähetetty autuaammille metsästysmaille ja puoli kaupunkia palaa raunioina taustalla.

Elokuvassa osattiin paikoitellen vetää itseironisella otteella. Japanilaiset turistit eivät pakene vaan ryntäävät nikoniensa kanssa poseeraamaan ja ottamaan kuvia Godzillasta (ennen kuin lisko lahtaa turistit). Puolustusministeriön hätäkökouksessa sotaherra kiroaa "Miksi sen [Godzillan] pitää aina hyökätä Japanin kimppuun? Miksei se voisi joskus hyökätä Yhdysvaltoihin?" kolmikymmenpäisen upseerijoukon nauraessa stereotypistä aasialaista konekiväärinaurua. Hahahahahaha. Hahaha. Ja kuitenkin, näkemäni japanilaiset populaariviihteen puolelle menevät leffat lainailevat vailla ironian häivää amerikkalaisten elokuvien pahimpia klisheitä. Hintelä sankari roikottaa naispääosan esittäjää minuuttitolkulla yhdellä kädellä sortuvan rakennuksen ikkunasta ja toinen sankari kävelee univormussa pitkin aallonmurtajaa kohti kameraa aaltojen lyödessä sankarimusiikin tahdissa taustalla.

Muuten elokuvaan oli selvästi upotettu rahaa ihan kiitettävästi, mutta se päälisko näytti edelleen kumipuvuissa heiluvalta ukolta. Ehkä jonkinlainen genren osa sekin, tiedä häntä.

Kannettavan kovalevyltä alkoi loppumaan tila. Yritin keksiä mitä sieltä poistaisi: kymmeniä gigatavuja musiikkia, elokuvia ja arveluttavaa materiaalia. Valinta oli helppo: poistin väitöskirjan oheismateriaaleineen. Tilaa tuli lähes puolikkaan viiden tähden kelan verran. Sinne se katosi, hupsista.

Aiheeseen sopien synteesinä Patrick Stewart revittelee: http://www.youtube.com/watch?v=UGf9Hc-KpAA.

- But even before she can get her knickers on... I've seen everything. I've seen it all.
- Ok... it's a comedy, is it?
- No.

Huikeaa.

Lisäys: näytti YouTube menneen tilapäisesti nurin, mutta suosittelen tarkistamaan pätkän kunhan sivusto nousee taas pystyyn.