Tulistako? Sopivan.

Juhlistin kuningatar Victorian juhlapäivää kävelemällä perusvancouverilaisesta sadesäästä nauttien kohti University Villagea vakaana aikomuksenani einehtiä jotain todella maukasta purtavaa. Matkani pysäytti hieman eksyneen näköinen vaalea herrasmies pyöränsä kanssa, joka loihi kysymään neuvoa päästäkseen takaisin kohti downtownia. Kun pääsin reittikuvauksessani kohtaan Alma, rehellisen suomalainen lausuntatapani herätti jatkokysymyksen oletetusta kansalaisuudestani. Perkele, tapasin ensimmäisen suomalaisen. Tämäkin oli tosin San Diegosta käsin lomailemassa ja vieläpä kotoisin Lahdesta, miesparka.

Tieto Lordin Euroviisuvoitosta tuli tälle kansainvälisen politiikan opiskelijalle hieman hankalaan aikaan: tekstiviestinä hänen jonottaessa USA:n ja Kanadan rajalla passintarkastukseen. Sosialidemokraatin ja Yhdysvaltain politiikkaan erikoistuneen taistelijan spontaanit riemunkiljahdukset palkittiin valppaiden rajaviranomaisten toimesta täydellä ruumiintarkastuksella.

Toverin ensimmäinen toinen havainto Kanadasta vastasi hämmästyttävästi velipojan ensimmäistä kommenttia: tämähän on Yhdysvaltain jälkeen kuin Suomeen tulisi. Mieheltä irtosi kuitenkin muutamia maukkaita anekdootteja kokemuksistaan Yhdysvaltain onnelassa asumisesta, etenkin kun Meksikon rajan läheisyydessä sijaitseva San Diego on armeijan tukikohtineen Kalifornian mahdollisesti konservatiivisinta aluetta.

Opiskelijoiden kuulemma oletetaan oletusarvoisesti olevan paitsi laiskoja ja tyhmiä, myös alituisesti epäilyttävään anti-Amerikkalaiseen vehkeilyyn alttiita. Niinpä jatkuva valvonta vahvoine sanktioineen on enemmän kuin tarpeen näiden taipumusten kitkemiseksi. Sama oletus laajennetaan kansalaisiin noin yleensäkin, ja etenkin ulkomaalaisiin. Esimerkiksi julkisia rakennuksia valokuvaavat per se vain terroristit koska terroristeilla ei ole kavereita. Niinpä ensimmäinen kosketus virkavaltaan tuli kaupungin arkkitehtuuria kuvatessa. Vähemmän rohkea kaveri olisi kenties ekstrapoloinut tästä että Meksikon rajan kuvaaminen ei myöskään ole virkavallan mieleen. Sankarimme sai tuta tämän kolmen poliisiauton piirittäessä hänet ja viedessä hänet muutaman tunnin mittaiseen kuulusteluun.

Vielä suurempia ongelmia aiheutti kuitenkin tapaus, jossa opiskelija-asuntolan palohälytin pärähti soimaan keskellä yötä. Kun tarinan sankari havaitsi ettei rakennus ole tulessa, hän ruuvasi hälyttimen irti ja jatkoi uniaan -- kunnes moisen tihutyön tauluistaan havainnut laitoshenkilöstö hälytti poliisit, jotka rynnäköivät huoneeseen ja veivät sankarin jälleen kohti uusia kuulusteluja. Vasta kolme erillistä kuulustelua ja osavaltion syyttäjällä uhkailun jälkeen Suomi-poika pääsi käpälämäestä. Samoin esimerkiksi kotibileet käydään ratsaamassa todennäköisyydellä 1.0 ja alaikäiset tai muuten vain vailla henkilöllisyystodistuksia alkoholia nauttineet kärrätään samoihin pidätysselleihin muiden ryöväreiden kanssa -- jopa omasta kodistaan.

Tässä vaiheessa muistutin lounasseuralaistani siitä, että elämässä ei tule tehdä virheitä. Tämä väänteli käsiään ja selitti kuinka joskus ihminen vain pakkaa tyräämään. Pamppua ansaitseekin, moinen.

Kertoman mukaan San Diegon lentokentällä on kyltti jossa todetaan "No jokes". Näin jo mielessäni elävästi tilanteen, jossa minä -- tai joku muu seppo joka on varustettu yhtä heikolla itsehillinnän ja itsesuojeluvaiston yhdistelmällä -- näen tuon kyltin ja sen vieressä pari kumihanskaista turvamiestä. Kuuluisa punainen nappula ja teksti "älä paina" olisi kevyttä valuuttaa tuon kiirastulen edessä. Valitettavasti kuvahaun perusteella saatu kyltti sisältää aivan liikaa turhanpäiväistä lisäinformaatiota.

Jatkan Lindt:in 99% tumman suklaan mutustamista ja baristan taitojeni kartuttamista ennen kuin painun downtowniin näyttämään mestarille paikkoja. Kultainen pakkaus jossa lukee "excellence" ja "noirissime" eivät riitä vakuuttamaan minua siitä, että tämä puristettu kaakaojauhe paljastaisi "suklaan todellisen maun".