Vankeina louhoksessa

Sää on kuin suoraan meteorologi Pasasen ennustuksesta: vettä tulee.

Yöllä tuli kuitenkin vielä lunta. Olin saamassa itseni matkaan kohti tapaamista tutkimuspäällikön kanssa, siis tämän joka puhui työpaikan rakentamisesta poikkeuksellisten yksilöiden ympärille. Juuri tällöin hänen sihteerinsä soitti ja ilmoitti että päällikkö ei pääse tänään paikalle, koska hänen autonsa on lumen peitossa. Snowed in. Tapaaminen siirrettiin ensin perjantaiksi, ja tämän jälkeen varmuuden vuoksi ensi viikolle, sillä huomenna voi sataa lisää lunta. Tämähän kuulostaa vähän kuin joku välttelisi treffejä kanssani.

Ulkona on joka tapauksessa karsea sää. Kadut tulvivat vedestä ja loskasta, ja lisää hyytävää nestettä sataa niskaan. Yritin lähteä kävelylle selvittämään ajatuksiani mutta ehdin ottamaan pari askelta kun tunsin veden tunkeutuvan hyvin palvelleisiin Sievin SA-INT maihinnousukenkiini. Nopea tarkistus ja huomasin, että molemmat kengät ovat murtuneet pohjasta, päkiän kohdalta. Sama tapahtui Adidaksilleni vain kuukausi takaperin. Mikähän piru niitä kenkiä tässä kaupungissa syö?

Mikä vielä viheliäisempää, minulla ei ole nyt yhtään vedenpitävää kenkäparia. Koko College on tällä hetkellä kymmenen senttiä syvän vallihaudan ympäröimä, joten ainoa tapa selviytyä on laittaa juoksukengät jalkaan ja stoalaisesti hyväksyä että välittömästi ulos astuttaessa jalat tulevat olemaan likomärät kuin Songranin jäljiltä.