Kytkentävika
Aivoissa on kytkentävika.
On olemassa kaksi kynnystä, ärsyyntymiskynnys ja reagointikynnys. Määritellään jälkimmäinen kynnykseksi jonka saavuttamisen jälkeen ärsyttävälle asialle lopulta tekee jotain. Ei siis vain marise vaan yrittää poistaa marinan syyn. Käytännössä siis kärvistelen suurimman osan ajasta.
Joskus syytä ei kuitenkaan voi poistaa. Pieni pää ei kerta kaikkiaan kestä maiskutusta eikä ryystämistä. Ei omaa eikä muiden.
Kaikkein riipivintä on purukumin mäihellys, koska sillä ei ole edes syömisen veroista funktiota. Nämä penttimatikaiset ovat kuin dekadin verran diabolisempi versio palaverissa jatkuvasti pöytää sormillaan naputtelevista ja jalkaansa pakonomaisesti polkevista ihmisistä. Pää lyö tyhjää ja ajatustoiminta lamaantuu.
Vancouverissa myskiltä tuoksuva muslimi veti jättipussista Doritoksia kuin viimeistä päivää. Täällä työtoveri kaivaa jättipussistaan purukumeja liukuhihnalla. Jälkimmäinen sentään ei haise ihan yhtä riettaasti huoneessa. Silti, kun kuulen pussin rapinan, laitan kuulokkeet korviin ja soitan jotain musiikkia jossa ei ole taukoja. Sen verran suhteellisuudentajua on onneksi etten tuosta ala valittamaan.
En tiedä mistä moinen mielenvikaisuus kumpuaa, puhuttiin sitten siitä pakonomaisesta suu auki mäyheltämisestä tai siitä ärsyyntymisestä. Molemmat pitäisi viedä saunan taakse ja opettaa elämään ihmisiksi. Ei elämä voi olla näin vaikeaa.
On olemassa kaksi kynnystä, ärsyyntymiskynnys ja reagointikynnys. Määritellään jälkimmäinen kynnykseksi jonka saavuttamisen jälkeen ärsyttävälle asialle lopulta tekee jotain. Ei siis vain marise vaan yrittää poistaa marinan syyn. Käytännössä siis kärvistelen suurimman osan ajasta.
Joskus syytä ei kuitenkaan voi poistaa. Pieni pää ei kerta kaikkiaan kestä maiskutusta eikä ryystämistä. Ei omaa eikä muiden.
Kaikkein riipivintä on purukumin mäihellys, koska sillä ei ole edes syömisen veroista funktiota. Nämä penttimatikaiset ovat kuin dekadin verran diabolisempi versio palaverissa jatkuvasti pöytää sormillaan naputtelevista ja jalkaansa pakonomaisesti polkevista ihmisistä. Pää lyö tyhjää ja ajatustoiminta lamaantuu.
Vancouverissa myskiltä tuoksuva muslimi veti jättipussista Doritoksia kuin viimeistä päivää. Täällä työtoveri kaivaa jättipussistaan purukumeja liukuhihnalla. Jälkimmäinen sentään ei haise ihan yhtä riettaasti huoneessa. Silti, kun kuulen pussin rapinan, laitan kuulokkeet korviin ja soitan jotain musiikkia jossa ei ole taukoja. Sen verran suhteellisuudentajua on onneksi etten tuosta ala valittamaan.
En tiedä mistä moinen mielenvikaisuus kumpuaa, puhuttiin sitten siitä pakonomaisesta suu auki mäyheltämisestä tai siitä ärsyyntymisestä. Molemmat pitäisi viedä saunan taakse ja opettaa elämään ihmisiksi. Ei elämä voi olla näin vaikeaa.
posted by erityistutkija at 9:45 ap.
1 Comments:
Allekirjoitan. Itseäni raivostuttaa samat asiat, enkä myöskään sano siitä koskaan asianomaisille. Samaten ihmiset jotka pierevät, ryökivät tai kaivavat nenää kanssaihmisistä välittämättä pitäisi teloittaa selittämättä miksi.
Itseasiassa valtaosalle taitaisi käydä niin, jos pääsisin päättämään. ;-)
Ja kyllä, mietin sitä myös, että miksi jaksan välittää.
Lähetä kommentti
<< Home